keskiviikko 29. tammikuuta 2014

TÄSSÄ PÄIVÄSSÄ
























Tähän päivään on kuulunu aamukiireet, heräämissmoothie ja ruotsin preli. Löysin seittemänkymmenen prosentin aleista noi boyfriend farkut, joita oon jo aiemmin hipliny. Unelmoin noista mun air maxejen kaverina nilkat paljaana kevätsäässä tai jonkun valkosen rimpsutopin ja nahkasten remmisandaalejen kanssa käytettävänä. Aamuhulinoissa ja koepäivänä ne toimi musta ihan loistavasti näinkin mun peikkopehkon kanssa. 
Mun päivän pelastaja oli maailman paras aamupuuro ja thermosmukissa mukaan raahattu vaniljatee. Mun puurossa oli taatelipaloja, karpaloita, neilikkaa ja maustepippuria tavallisten härpäkkeiden lisäksi. Pikkujutuilla on niin helppo ilahduttaa itteään ja ulkona on niin kaunista.
Nyt meen tekemään bataatti- ja palsternakkaranskiksia sekä inkiväärikanaa. Ehkä äiti lakkaa mulle illalla siniset kynnet. En oo vielä päättäny, haluanko pastelliset vai tummat sähkönsiniset. 

Mitä teidän päivään kuuluu?

maanantai 27. tammikuuta 2014

AAMUPALOJEN TÄYDELLISYYDESTÄ

Mä en aina rakastanu aamupalaa. Oli sellanen vaihe, kun meillä syötiin aamupalaks aina muromysliä. Söin siitä aina ensin rusinat pois. Joskus, kun oli kiire, mun isä vei mut Aschaniin piispanmunkille (se on Berliinin munkki muualla kuin Turussa, näin oon saanu oppia). Päiväkodissa oli aina voideltua piimälimppua, jonka päälle oli suikaloitu kananmunaa. Sitä tarjottiin vahvan teen ja puuron kaverina. Yhessä vaiheessa äiti päätti, että meillä syödään kotona aamulla puuroa. En mä silloin lämmenny sille. Dad opetti, että siihen laitetaan voita, fariinisokeria ja maitoa. Kyllä se tais aina alas mennä, varsinki noilla ohjeilla.
Viikonloput on alkanu joskus olla asia erikseen. Meiän viikonloppuaamiaisiin kuuluu varsinkin nykyään pancakesit. Synttäriperinne on myös se, että sankari saa päättää, mitä aamupalaks syödään (mun 18-vuotissynttäriaamupala oli äitin maailman parhaat omppu-saksanpähkinämuffinsit, turkkilainen jugurtti granaattiomenan kera, teetä ja pala tummaa suklaata). Joskus mun piti paistaa vohveleita sellasesta valmistaikinasta, mitä sai kaupasta ostettua samanlaisessa tölkissä, kuin soijamaitoa. Sinne pannulle päätykin sitten soijamaitoa ja se palo sinne rautaan. Ei menny ne synttärit ihan niinku piti.
Mä oon aina ollu sellanen ihminen, joka syö joka ikinen aamu aamupalan. Mun päivä ei lähe käyntiin ilman. Mä en usko sellasta välttämättä, että aamupala ois päivän tärkein ateria kaikille, mutta mulle se varmaan on. Kai sekin on tottumiskysymys, mutta just nyt mulla ei oo mitään tarvetta tai halua totutella siitä pois. Opin rakastamaan aamupalaa melkeen tasan vuosi sitten. Silloin mulla oli personal trainerin tekemä suunnitelma (mulla oli kolme viikkoa aikaa mahtua mun vanhojentanssimekkoon) ja mun aamupala oli joka aamu kaurapuuroa, suolaa ja maitoa, rahkaa ja marjoja ja näkkileipä, johon ladoin kalkkunasuikaleita ja vihanneksia. Mä en haluais palata siihen, mutta sitä kautta huomasin, miten eri tavalla mun päivät lähti käyntiin kun mulla oli maha täynnä ruokaa. Rakastin kaurapuuroa. Kummasti se maku muuttuu.
Sen kolmeviikkosen jälkeen jatkoin jonkun aikaa aika samalla linjalla, mutta vaikka tykkään ja viihdyn rutiineissa, kaipasin mun aamupaloihin jotain vaihtelua. Kesällä kreikassa oli maailman ihaninta syödä jugurttia, täydellisiä, tuoreita, mahukkaita persikoita ja hunajaa. Syksyllä mä kai innostuin kaikista vegaani-, raaka- ja superruokajutuista. 

En ollu suunnitellu jakavani vielä mun overnight oats -rakkautta, varsinkaan, koska aamusin on kammottava valaistus ja kuvat sen mukasia, mutta kai näitä aamupalavinkkejä ja päivityksiä voi lisääkin tehä kauniimmilla kuvilla varustettuna!

OVERNIGHT OATS


Tässä maailman paras tapa helpottaa aamuja. 
Keittämisen sijaan liotettujen kaurahiutaleiden (ja muiden viljojen) terveysvaikutuksista voi lukea lisää esimerkiksi täältä

Tähän puuroon ei oo mitään oikeeta tai väärää tapaa, heitän sen sekaan aina sitä, mitä kaapista löytyy ja mitä milloinkin tekee mieli. Joitakin juttuja oon kuitenkin oppinu kantapään kautta ja ajattelin jakaa joitakin ideoita (joita netti on myös pullollaan). Tän voi tehdä raakana, vegaanina, gluteenittomana, pähkinättömänä ja maidottomana!

Mä tykkään, että mun puuron perusta on seuraavanlainen:
~ 1 dl kaurahiutaleita (ei mitään pikahöttöjä, tässä vois myös käyttää ohraa tai tattaria tai mitä vaan)
~ 1/2 dl rousketta
muutama ripaus suolaa
vähän kanelia, kaakaojauhetta ja/tai kardemummaa tms 
reilu 1 dl maitoa (kaura- ja mantelimaito on erityisen hyviä)

Rouskeena mun puuroissa on yleensä pähkinöitä ja tattaria. Aina kun kaapista löytyy, lisään tonne sekaan ruokalusikallisen chian siemeniä ja saman verran goji-marjoja (ne on ihania, kun ne on lionnu yön maidossa ja imeny vähän noiden mausteiden makuja). Sit eikun sekasin ja jääkaappiin yöks. Sekottaminen on tosi tärkeetä vielä siinä vaiheessa, kun maidot on lisätty. Joskus oon tehny niin, että sekotin noi kaikki muut ja sit pelkästään kaadoin maidot päälle. Aamulla oli sellanen jänkki puurokerros, minkä päällä oli vielä imeytymätöntä maitoa.

Tälläkin pärjää jo, ja hyvältä maistuu. Mut mä en yleensä tyydy tähän. Eri vuodenaikoina mun on tehny mieli eri juttuja. Alkusyksystä oli ihanaa syödä tota marjojen ja maidon kanssa, myöhemmin syksyllä halusin tosi kanelista puuroa, johon olin sekottanu omppu- tai porkkanaraastetta ja rusinoita. Just nyt mulla on sellanen maapähkinävoi- ja suklaakausi meneillään (bansku ja päärynä sopii noihin molemmat tosi hyvin). Tässä ei oo olemassa mitään oikeeta tai väärää tapaa. Jotkut tykkää sekottaa raejuustoa, rahkaa tai jugurttia tonne sekaan, jo illalla tai vasta aamulla. Joskus haluan sellasta ja kylmiä pakastemarjoja. Joskus ladon aamulla tuoreita hedelmiä siihen päälle. Omppuhillokin on herkullista. Aika ihanaa on kans surauttaa aamulla joku marja- tai hedelmäsmoothie ja kipata se puuron kanssa lusikoitavaks. Ennen joulua löydettiin chai-maustettua kauramaitoa. Siitä tuli ihan superhyvää puuroa. Kahvia lisäämällä saa myös aikaan ihanuuksia. Kerran liotin meiän omassa omppumehussa mun kaurat. Joskus, kun meillä ei oo ollu maitoa, tai mun on tehny mieli sellasta ei-minkään-makusta puuroa, oon liottanu vedessä. Ei ne omat mieltymykset löydy kuin kokeilemalla!

Tällä hetkellä tykkään latoa kaiken kerroksiksi tollasiin purnukoihin jo illalla. Sit, kun nää julmetun kello kaheksan kouluaamut taukoaa, voi olla, että haluanki mielummin kasata juttuja mun puuron kaveriks aamulla. Mut just nyt musta on ihanaa illalla tehä luksuspuuroa. Näissä kuvan puuroissa on aika sama sisältö (teen aina mulle ja ätille omat). Meillä on kuitenki vähän eri mieltymykset ja noi näyttää siks vähän eriltä (liittyy myös osittain siihen, mihin suuntaan noi purkit osottaa, koska en osaa tehä tasasia, siistejä kerroksia). Meidän molempien tän hetken roihuava rakkaus kohdistuu tollaseen puuroon, jossa on pohjalla suklaapuddingia (toi on jotain proteiinipuddingia, mitä ollaan nyt syöty, jotta saatais tarpeeks proteiinia). Tässä versiossa oon sivelly tonne purkin reunoille myös maapähkinävoita (joskus laitan tonne pohjalle tai puuron päälle nokareen, mut just nyt halusin kaapia sitä tuolta purkin reunoilta). Tässä puddingissa on sellanen koostumus, että se jähmettyy silleen sopivasti ihan hetkessä eikä sekotu sit tohon puuromömmöön. Puurot sekotin erillisessä kulhossa ja niissä on rouskeena tattaria, saksanpähkinöitä, gojimarjoja ja chian siemeniä. Maustoin sitä ihan vähän kanelilla ja kardemummalla. En tiiä mikä juju siinäkin on, ettei se puuro loppujenlopuks maistu kummaltakaan, mutta silti ilman noita se vaan ei maistu oikein millekään. 


Tonne puuroon sekotin myös ihan pieniä banskupaloja (päärynät ei ollu vielä kypsiä) ja äitin puuroon heitin sekaan 80% tumman suklaan palasia. Mun puurossa oli vähemmän saksanpähkinää ja sen kaverina mantelia (en oo saksanpähkinöiden ihan yhtä iso ystävä kuin äiti). Ihan päällimmäiseks pilkoin loput banskut ja koko systeemin kruunasin kookossuikaleilla (Punnitse ja säästä on mun lempiliike - päästiin lauantaina sinne hetkeks) ja äitin puuron gojimarjoilla, oman noilla samasilla suklaahipuilla.

Äitiltä tuli töistä viesti: NAaaaaaMmmmmmmmmmmM!

Luulen, että huomenna haluaisin mausteista puuroa, jonka päällä on jugurttia ja päärynää. Pakastimesta löytyi myös vielä yks pussillinen mustikoita - oih!

Mitä teidän lemppariaamupalat on?

ps. mulle saa mielellään raportoida moahdollisten kokeilujen tuloksia!
pps. kiinnostaako teitä parhaat terveelliset pancakes-ohjeet?

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

VIIKON KIINNOSTAVIMMAT

Meille ei tuu kotiin mitään lehteä, mutta mä koitan saada luettua uutisia mahollisimman usein. Just nyt en saa läheskään joka päivä aikaseks ees käynnistää mun tietokonetta, mutta puhelimella saa aika kätevästi luettua artikkeleita silloin kun sattuu joku sopiva väli. Tässä muutamia, jotka on mua parin viimesen päivän aikana mietityttänyt.

85 rikkainta omistaa yhtä paljon kuin maailman väestön köyhin puolisko
Niin. Ei kai tähän sen kummempaa lisättävää. Tää on sellanen aihe, josta ollaan kotona jo pitkään puhuttu, mutta aina se iskee tosi karusti kasvoille. Mua kiinnostaa politiikka ja talous (vaikken kumpaakaa vielä läheskään tarpeeksi ymmärrä) ja varsinkin tän aiheen puiminen.

Tutkijat vertaavat Facebookia paiseruttoon - "kuolee pois"
Luin vastikään facebookista myös tämän artikkelin, mut en kyllä tiedä, mitä ajatella tästä. Mua ei varmaan haittais vaikka noin käviskin, mutta veikkaan ite, että jos facebook "kuolee pois", niin eiköhän tilalle tuu sit joku entistäkin mahtipontisempi, samankaltanen systeemi.
Tosta masennuksen aiheuttamisesta sen verran, että mun kokemuksen mukaan facebookin vähentäminen on tehny mulle tosi hyvää. Voi olla että ihan vaan siitäkin syystä, että se vapautti paljon aikaa sellasille jutuille, mistä mulle tuli ja tulee hyvä olo. Että ehkä se ei noin yksiselitteistä oo, mutta varmaan silti jossain määrin paikkansapitävää. Mitä mieltä te ootte?

Obama lupasi Putinille täyden tuen Sotsin turvatoimissa
Mua on kiinnostanu hirveesti kaikki Sotsin olympialaisiin liittyvä siitä lähtien, kun katoin tän dokumentin. Eli ehkä ei toi artikkeli mitenkään erityisesti pompannu sieltä, vaikkakin ihan mielenkiintosta aina seurata Yhdysvaltojen ja Venäjän välejä.
Toi dokumentti (mikäli et jaksa sitä kattoa) avaa sitä, kuinka korruptoitunu Venäjän hallitus on, kuinka huono ihmisoikeustilanne siellä on ja miten Sotsin olympialaiset tavallaan kärjistää sitä tilannetta. En ollu aikasemmin koskaan hoksannu, kuinka paljon olympiakomiteakin on lahjottavissa. Siitä mulla on vielä vähän ristiriitaset tunteet, että miten tohon nyt ees voi ja pitää yrittää vaikuttaa. Tai et onks se ylipäätään mahdollista.
Tän lisäks seuraan ihan mielenkiinnolla sitä satenkaaren väreihin pukeutumista ja miten sellanen Venäjällä vastaanotetaan.
LISÄYS: Kirjottelin tätä pitkin viikkoa, mut tänä aamuna julkastiin tää artikkeli. Tossa aika paljon samaa kuin yllämainitussa dokumentissa!

Uudet ruokasuositukset
Oon oppinu olemaan aika kriittinen tollasia suosituksia kohtaan ja Suomessa on musta vähän sellanen ilmiö muissakin suhteissa, että luotetaan sokeesti tommosiin ylhäältäpäin tuleviin määräyksiin, erityisesti terveyteen liittyviin.
Oon aina rakastanu ruokaa, mutta varsinki viimesen vuoden aikana oon ihan uudella tavalla syttyny kaikkiin terveydellisiin näkökulmiin. Mä en noudata mitään dieettiä, mutta opettelen kokoajan kuuntelemaan itteeni ja sitä, mikä musta tuntuu hyvältä. Lukemalla paljon juttuja oon tajunnu, ettei mikään oo ihan yksiselitteistä tai sovi kaikille.
Tässä on kuitenkin muutama sellanen juttu, jotka mua erityisesti naurattaa. Musta on aika vanhakantanen ajatus, että kananmunat nostais hirveesti kolesterolia (sitä ei tossa artikkelissa lue, mutta siihen varmaan pohjautuu se ajatus mikä tuolla on, että niitä sais syödä vaan muutaman kerran viikossa). Kananmuna on kuitenki se proteiininlähde, johon kaikkia muita proteiineja verrataan imeytyvyyden suhteen. Ite syön kananmunia vähän vaihtelevasti, mutta joka viikko yli ton suosituksen.
"Perunoita sopii syödä nykyiseen tahtiin, koska niistä ei ole erityistä haittaa tai hyötyä. Lautakunta suosittelee nauttimaan ne perinteiseen tapaan eli keitettyinä." Tää nyt on siinä mielessä ymmärrettävää, että peruna on niin iso osa Suomen maataloutta, ettei sitä voi tuolla käskeä vähentää. Ehkä toi näyttää, kuinka vahva yhteys noilla suosituksilla on niin moniin muihin isoihin tekijöihin (tässä tapauksessa Suomen talouteen ylipäätään). Mä en vaan jotenki haluais sit tuhlata sitä syömiseen liittyvää nautintoa sellaseen, mistä "ei ole erityistä haittaa tai hyötyä", kun on niin monta sellasta ihanaa vaihtoehtoa, joista on hyötyä!
Hyvää tossa kai on se, että korostetaan kasviksia ja hedelmiä. Nam.

Mitä mieltä te ootte näistä aiheista ja oisko teillä jotain erityistä suositeltavaa tän viikon uutisista?

tiistai 21. tammikuuta 2014

ENSIMMÄINEN KOHTAAMINEN

Olen Kerttuli ja tämä on neljäs blogini, joka on toistaiseksi vielä samassa osoitteessa kuin kolmas blogini. 

Hieman tietoa minusta löytyy minusta-sivun alta (sinne pääsee blogin otsikon alla olevasta linkistä) ja enemmän minua opitte tuntemaan tulevien blogijulkaisujen kautta. Kommentointi on toivottavaa, mikäli kysyttävää tulee mieleen!

Tämä blogi ei keskity mihinkään tiettyyn tai tarkoin rajattuun. Toivon voivani jakaa pieniä helpotuksia elämän haasteisiin, omia ajatuksiani ja mielipiteitäni sekä arjen ihanuutta. Yritän elää pelottomasti ja uskaltaa kohdata elämän yllätykset ennakkoluulottomastti. Minulla ei vielä ole sen kummempaa näkemystä, mutta aion välttää lässytyksiä ja vielä joskus päättää, pidänkö tätä näin kirjakielisenä vai en.

Blogin nimi on tahallaan tavutettu väärin otsikossa. Sen lisäksi, että haluan kohdata arjen ja elämän avoimin mielin ja jakaa sen täällä, kohdata teitä ja itseäni, viittaa nimi myös siihen, että koht on aamiainen. Aamupalaa ilman sängystä nouseminen olisi minulle vielä lähempänä sulaa mahdottomuutta ja se tarjoaa loputtomia vaihtoehtoja. Aamiaiset on mun lemppareita.

Tästä alkaa (elämän, ihmisten, riemujen, tavoitteiden, pelkojen ja uusien ruokien) kohtaaminen.