keskiviikko 26. helmikuuta 2014

LOUNASIDEOITA

Viihdyn näissä ruoka-aiheissa, joten pysyttelen niissä ainakin vielä toistaiseksi. Koska olen nyt syönyt lounasta kotona, on tarjoutunut sekä hyviä tilaisuuksia keksiä edellisten päivien ylijäämille uutta käyttöä, että luonnonvaloa aterioiden kuvaamiseen. Tässä siis muutama sellainen vaihtoehto, jotka saa loihdittua niistä aineksista, joita ainakin meiltä löytyy keittiöstä silloinkin, kun jääkaapissa on "ei mitään".


Sosekeitto on maukasta ja lämmittävää. Siihen sopii melkeinpä mikä vain kasvis tai vihannes, tosin itse suosin juureksia (porkkanat, perunat, bataatit, punajuuret) ja kaaleja (kukka- ja parsakaalista tulee molemmista ihanaa keittoa). Myös pavut sopivat hyvin ja ennen soseuttamista voi sekaan lisätä myös ylijäämäriisiä, -quinoaa tai -hirssiä. Takuuvarmasti hyvä tapa tehdä sosekeitto on paistaa oliiviöljyssä sipulia ja valkosipulia ja esimerkiksi inkivääriä hetken ja sitten kipata kattilaan kasvikset ja vettä kiehumaan. Kun kasvikset ovat kypsiä, voi sekaan halutessaan lisätä maitoa, kermaa tai juustoa. Soseuttamisen jälkeen lisään suolaa, pippuria ja yrttejä (timjami ja porkkana sopivat ihanasti, tykkään myös rosmariinista, oreganosta ja chilistä).
Kasvissosekeiton kanssa käy ihanasti perinteinen raejuusto, lusikallinen rahkaa tai turkkilaista jugurttia, paahdetut pähkinät ja siemenet tai pavut. Kuvassa esiintyvän inkivääri-porkkanakeiton kanssa söin valkosipulimarinoituja kikherneitä, sekä löyhästi tätä ohjetta mukaillen tehtyjä tattari-teff-sämpylöitä (kyseisestä blogista löytyy muitakin aivan mielettömiä reseptejä). 

Voileivät on mun lemppareita. Niissä yhdistyy leipä ja salaatti ja vaikka pihvi. Jos kaipaa muutosta, voi normileivän (joka mulle on jälkiuunissa paistettu täysjyväruisleipä) tilalle vaihtaa tortillan tai pitaleivän. Ja jos haluaa hienostella, voi sen leivän paistaa itse. Mulla on liioittelematta varmaan viistoista leipäohjetta odottelemassa tollasta hienostelua.
Voileipiin voi kasata mitä vaan. Jäikö sulta eilisestä kanaa? Kalaa? Onko jääkaapissa lojunu hapankaalia, jolle pitäis keksiä käyttöä? Pakastimessa ois yks pussi herneitä? Kaikki käy! Kylmänä, lämpimänä, ihan miten vaan. Yks loistava tapa tehdä voileipiä on kasata sekaisin kylmää ja lämmintä, tuoretta ja raakaa. Pestot tuo ihanaa makua, sellasenkin voi ite soseuttaa yrteistä, pähkinöistä ja vaikka herneistä. Kananmunat on mun ikuisia lemppareita, sekä keitettyinä että paistettuina. Näihin voileiipiin paistoin kikhernepihvejä (kikherneitä, kananmunaa, vähän jugurttia, valkosipulia, mausteita ja oliiviöljyä), mutta ihania pihvejä voi kasata myös esimerkiksi raastetuista kasviksista (kesäkurpitsaa, nam!). Joskus paistan väliin vaan sipulia ja porkkanaa. Oon iskenyt voileipään jopa edellisen päivän sienirisottoa. Oli hyvää. Tärkeää on, että seassa on monia eri koostumuksia. Myös kasaamisjärjestykseen kannattaa panostaa. Ylläolevan kuvan voileivät on ns. open-faced ihan vaan siks, ettei ne ois mahtunu mun suuhun suljettuna. Kannattaa mahollisuuksien mukaan välttää todella paksuja kerroksia mitää samaa raaka-ainetta tai liukkaita täytteitä (esimerkiks kurkkua ja tomaattia). Avokaadoakin kannattaa ehkä vähän murskata haarukalla, niin se luo hyvän tarttumapinnan eikä luiskahda leivän välistä syömisvaiheessa (todella tuskastuttavaa syödä sellasta leipää, josta ei voi päästää irti, mutta josta silti valuu kaikki parhaat täytteet pois). 
Myös makeammista täytteistä tulee erilaisia, herkullisia leipiä. Erilaiset hillot ja juustot sopii hyvin yhteen, samoin pähkinävoit ja hedelmät.
Näissä leivissä oli kikhernepihvejen lisäksi brie-juustoa, avokaadoa, pinaattia, paprikaa ja kurkkua paahdetun jälkiuunileivän päällä. Tein virheen, ja ensimmäinen leipä hajosi täysin ennen toista haukkausta. Pihvin olisi pitänyt olla pohjalla, avokadon päällä ja kasvisten alla. Muuta ongelmaa tässä ei tainnutkaan olla.

Tulee myös sellaisia päiviä, kun ei vaan millään osaa päättää erilaisten vaihtoehtojen välillä tai kroppa kaipaa kunnolla energiaa. Mulle sattu sellanen päivä eteen, että meillä kotona oli jääkaapissa oli avattu purkki tomaattimurskaa, pakastimessa kikherneitä, kaapissa muutama leivänkannikka ja muutamia kasviksia. Tästä tuli lämpimän tulista tomaattikeittoa, hummusta ruisleivän päällä sekä pinaatista, paistetusta paprikasta ja auringonkukansiemenistä kasattu salaatti. En tiedä mitään sen parempaa, kuin ison lounaan ääreen istahtaminen aamutreenin tai muutaman tunnin pänttäämisen jälkeen.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

AAMUN IHANA PALA


Appelsiinit ovat ihania. Ne ovat kuin pieniä aurinkoja, sileitä ja pyöreitä, silmiähivelevän keltaisia. Jo niiden katsominen piristää. Ne ovat juuri nyt täydellisen kypsiä, ja maksavat monissa kaupoissa vain noin euron kilo. Pikkuveljen antaman tiedon mukaan vitosella olisi saanut kaksikymmentä.
Pidän appelsiineista sellaisenaan. Meidän perheessämme ne on tapana leikata halki pituussuunnassa ja sitten lohkoiksi - on mukava syödä hedelmäliha kuoriveneistä. Tähän tapaan leikkaan appelsiinin myös halutessani sitä pieninä kuutioina esimerkiksi hedelmäsalaatin sekaan. Irrotan hedelmän kuoresta ja lohkot viipaloin kuutioiksi.
Minun teki mieli syödä appelsiinia heti aamulla. En ollut valmis luopumaan puuroistani. Nyt kun olen lukulomalla, on minulla aamuisin hetki enemmän aikaa syödä aamupalaa, siispä olen ruvennut kokoamaan annoksiani vasta juuri ennen niiden nauttimista. Sitrus ja suklaa ovat klassinen makupari, josta oikein toteutettuna pidän paljon. Päätin siis toteuttaa sen oikein. 
Tämä aamupalojen aatelinen koostuu neljästä tekijästä: suklaasta, sitruksesta, samettisesta kermaisuudesta sekä rapeista herkkusista. Terveellinen, suussasulava tapa aloittaa aamu, joka sisältää antioksidantteja, C-vitamiinia, proteiinia, hyviä rasvoja, kuitua ja niin edelleen! Tässä siis ohje joko käytettäväksi sellaisenaan tai innoitukseksi tuleviin herkkuhetkiin (voisin syödä tätä mihin aikaan päivästä tahansa).

AURINKOINEN SUKLAAVIETTELYS

~ 1 dl kaurahiutaleita
kourallinen tattarihiutaleita ja -rouhetta (ei pakollinen, mutta tuo kivaa koostumusta ja on muutenkin terveellistä)
ripaus suolaa
1/2 tl kanelia
2 tl 100% kaakojauhetta
reilu 1 dl vettä

Sekoita kaikki keskenään edellisenä iltana ja aseta jääkaappiin yön yli. Vaihtoehtoisesti puuron voisi keittää aamulla, mutta se lisää valmistusaikaa ja vähentää ravintoarvoa.

Aamulla lusikoin puurot kulhoon ja päälle laitoin seuraavia herkkuja:

1 appelsiini kuutioina
n. 100 g kermarahkaa (tähän sopisi varmaan myös tavallinen rahka tai esimerkiksi kreikkalainen jugurtti, mutta kermarahka on ihaninta samettia ja kermaisuudellaan tasapainottelee muita makuja sopivasti)
gojimarjoja
kookoslastuja
hienoksi raastettua 75% suklaata

Riittääkö, jos kerron, että olen aamupalasta lähtien odottanut pääseväni huomisaamuna syömään samanlaista annosta?

perjantai 14. helmikuuta 2014

JOKAISEN SYDÄMEN PÄIVÄ




Mulla oli ihan hölmö päivä. Sellasia, kun joskus vaan on. Yritin tehä pannukakkuja ja niistä tuli vaan banaaninmakusta munakokkelia. Ihan hyvää. 
Menin aamulla koululle - opettajaa nauratti kun vastasin, että eilisillan vietin salilla äitin kanssa. Että oliko hyvä penkkareita seurannut ilta. Itse oli kuulemma matkannut Helsinkiin ruotsinkielisessä teatterissa näyttelevän poikaystävänsä luo.
Oon aina tykänny ystävänpäivästä. Tänä vuonna en jaksanut. Postissa tuli ihana mixtape ja kaunis postikortti. Miten mulla voi olla ystävä, joka tuntee mut näin hyvin. Joka muistaa mua niin kaukaa, omien elämähulinoiden keskeltä.
Äiti leipoi mulle jauhottomia ja sokerittomia ystävänpäiväbrownieseja. Kerta toisensa jälkeen saan yllättyä siitä, kuinka mulle on siunaantunu niin ainutlaatuinen sydänystävä ja näin läheltäkin vielä. Sellanen, joka leipoo mulle kaikkia hössötyksiä siitäkin huolimatta, että oon niin hankala. 

Hyvää ystävänpäivää!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

TAMMIKUUSSA PARASTA

1// Mun pisimpiaikaisin ystävä, joka sattumoisin myös on varmaan se, joka mut tuntee mun perheen lisäks parhaiten, kävi joululomalla kylässä. Me katotaan yhessä kaikkea laidasta laitaan, mutta oltiin sovittu jo ajat sitten, että aletaan kattoa Game of Thronesia tällä kerralla. Mä oon lukenu noita kirjoja (tosin se on nyt vähän jääny, koska ne vaatii niin intensiivistä keskittymistä, eikä musta oo ollu siihen just nyt) ja tykkään niistä tosi paljon. Me kumpikaan ei oltu pettyneitä, vaikka meillä oli kovat ennakko-odotukset. Mä viihdyn rutiineissa ja mun unirytmi ei meinannu kestää meiän koko yön maratonia, niinpä nukuttiin päikkärit keskellä yötä ja jatkettiin sen jälkeen. Oli aika huisia. Samana viikonloppuna tehtiin ihan huippuhyvää papupohjasta pizzaa, jonka päällä oli oliivikaviaaria, pinaattia ja aurinkokuivattua tomaattia. Huippuja juttuja sisältyy tohon kuvaan monta: Juli, Game of Thrones, meiän muutenkin parasta ja kiireetöntä yhdessä vietettyä aikaa.
2// Tää on mun koko kuukauden kohokohta. Käytiin äitin kanssa kattomassa meidän kaupunginteatterin esitys Piaf. Se pidettiin tosi tunnelmallisessa ravintolassa. Näyttämö oli pieni, yleisö tiivis ja tunnelma ihan huikee. Ruoka oli ihan hyvää, mutta näytelmä vertaansa vailla. En ees osaa tiivistää tai selittää, jotenki toi asetelman yksinkertasuus ja näyttelijöiden pieni määrä mutta suuri taito pääsi oikeuksiinsa ja kaikenkaikkiaan toi oli mun mielestä taidetta parhaimmillaan. Enkä muista koska oisin nauranu niin makeesti.
3// Mä oon vihdoin löytäny täältä sellasia ystäviä, jotka tuntuu niin arvokkailta, että halusin kutsua ne meille. Löhöiltiin lattialla tyynyillä, tehtiin kasvo- ja käsihoitoja, herkuteltiin ja juteltiin. Oli tosi jotenkin kliseinen, mutta älyttömän toimiva konsepti. Ja mulla oli kivaa.
4// Mun brunssista kerroinkin jo taannoin, mutta tähän kuvaan liittyy, kuten viereiseen kuvaan, ihania ihmisiä ja liikaa suussasulavia melkein-aamupala-ruokia brunssin merkeissä.

5// Ihania aamupaloja oon myös nauttinut sekä yksin, että perheen kanssa. Ihan parhaimpia hetkiä mun viikoissa on sunnuntaiaamut, jolloin saa ihan kiireettömästi laittaa jotakin ihanaa aamiaista ja vaikka lukea kirjaa. Mun lukutahti on ihan hyytynyt tässä viimeaikoina, koko tammikuun oon lukenu kuvassa olevaa Khaled Hosseinin uusinta romaania. Nyt kuitenkin kävin kirpparilta haalimassa itelleni ison kasan uutta luettavaa siinä toivossa, että pääsisin taas vauhtiin.
6// Keittokirjoja taas on tullut tammikuussa luettua sydämen kyllyydestä, eikä siltikään tarpeeks. Nää kolme oli mun joululahjasaalis ja mun ihan suosikkeja.
7// Mun jalat on koko kuun ajan ollu kuivat, lämpimät ja iloset. Oon myös vuodattanu yhet kyynelet liikaa näiden tahriintumisen johdosta, mutta siitäkin huolimatta nä on mun lempparikengistä lemppareimmat.
8// Äiti osti mulle tän ikkunankehyksen ihan huipusta aarreaitasta jo syksyllä ja nimenomaan tähän tarkotukseen. Jotenkin koko asia jäi syksyn hulinoissa, mutta sain vihdoin niitattua kananverkkoa tonne taustalle (hammasharjalla tehdyn kovan kuuraustyön jälkeen) ja sainpa huomata, että tota korviskokoelmaa sietäis vähän vielä kasvattaa.

9// Oon vähän laiskistunu musiikin saralla tässä vähitellen (yhessä vaiheessa jaksoin olla perillä jokasesta uutuudesta). Tammikuussa lämpenin kuitenkin Sam Smithille ja tokan Hobitti-elokuvan soundtrackille. En tykänny siitä ite elokuvasta (enkä ensimmäisestäkään), mutta molemmissa oli kyllä musiikkia, josta tykkään ihan vietävästi.
10// Mun perhe. Meillä yks sanoo chilipippureita tulipavuiks ja eniten on sille moredest. Toinen ärsyttää mua niin, että mun on annettava sille kunnon lumipesu, mutta samalla se on ainoa, jolle alan kasaamaan iltayhdeksältä mansikoiden ja Marianne-dominojen sisältämää kymmenen letun annosta. Kolmas inhoaa mun tattarikokeiluja (mutta syö niitä silti) ja tyhjentää vaikka koko taatelipaketin kerralla (nykyään ne on piilossa purkissa, jossa lukee buckwheat) ja neljäs on mun parhaimmista ystävistä parhain.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

TÄLLÄ VIIKOLLA

Oon syönyt hyvin. Quinoasta saa tehtyä tuhatkaupalla erilaisia, ihania ja ruokaisia salaatteja. Martha Stewartin inspiroimana syötiin eilen sellasta, missä oli paistettuja kesäkurpitsasuikaleita, pistaasipähkinöitä ja minttua. Leivoin myös tattarijauhoista banaani- kardemumma- kaneli- ja taatelimuffinseja. Niitä on kiva käydä popsimassa tuolta keittiön peltirasiasta, maistuu aamulla, päivällä ja illalla ja varsinkin maapähkinävoin kanssa (mikäpä ei).
Nyt kun koeviikon myötä on tullut syötyä kotona lounaita, on ollu helpoin vaan heittää kasaan edellisviikon jämiä tai mitä kaapista löytyy. Rakastan herneitä ja kikherneitä. Parhaat kikherneet on Bonduellen tölkkikikherneet. Myös GoGreenit on hyviä. Nyt me liotettiin ite ja kyllä nääkin maistuu - varsinkin marinoituna, mut ei mikään voita niitä suolaliemessä lionneita. Jälkiuuniruisleipä on mun mielestä parasta, mutta oon ainoa joka meillä sitä syö ja siks saankin syödä sitä aika paljon, ettei se ehi mennä vanhaks (ei se maistu samalta jos sen pistää pakastimeen ja sit vasta paahtaa?). Sikspä pitää aina keksiä erilaisia päällisiä. Perinteinen keitetty kananmuna on tosi hyvä, avokaado ja kurkku myös ja jos haluaa jotain makeampaa niin mikä tahansa yhdistelmä seuraavia toimii: kookosrasva, hunaja, maapähkinävoi, banaani. Viimeviikolla söin sen päällä edellispäivän sienirisottoa ja karamelisoitua sipulia, ylläolevassa kuvassa on mun nopeesti kasaanheittämä coleslaw kalkkunan kanssa.


Mun ateriasuunnitelmat on menny ihan sekasin (musta on viime syksystä lähtien tullu meiän keittiön pääkokki ja vähän samalla sellanen keittiön diktaattori). Mulla on usein (aina) tarkat suunnitelmat ja ärsyttää jos ne menee plörinäks. Oon ylipäätään sellanen, että musta on hankalaa pistää suunnitelmat uusiks, tai ylipäätään käsitellä sitä, että kaikki ei mee suunnitelmien mukaan. Tällä viikolla meillä on jääkaapissa kolme bataattia, jotka tulee tavalla tai toisella, päivänä tai toisena käyttää. Viimeviikolla me syötiin bataatti- ja palsternakkaranskiksia. Tällä viikolla ainakin sweet potato quasedilloja ja kasvissosekeittoa, yks jää ehkä ens viikoks uunissa paahdettavaks ja kalan tai kanan kanssa syötäväks. Noi ranskikset menee meiän perheessä kuin kuumille kiville. Ne on helppoja. Juurekset lohkoiks, päälle öljyä (rypsi kestää hyvin kuumaa), suolaa ja mitä tahansa muuta maustetta (musta timjami on ihanaa, mut sellaset tuliset chilillä ja paprikalla maustetut on myös herkkua, ateriasta riippuen). Sit eikun kuumaan uuniin aika ylös (200-250 astetta) ja niin kauan että ne alkaa ruskistua. Kantsii vähän vahtia ja ehkä käännellä niitä.

Mulla on ollu ihan hyviä tukkapäiviä ja aika sellanen rauhallisen ilonen fiilis. Harmittaa, että tuolla on niin lämmin taas. Uskalsin jopa laittaa Niket jalkaan, kun siellä oli niin vähän lunta. Mua vähän huoletti syksyllä, ku en saanu noita käytettyä, mut nyt mulla on kaikenlaisia näkemyksiä niille ja ne tuntuu ihan omilta.

Sain hyvät tulokset kuvisdiplomista ja äikän prelistä (liianki hyvä melkeen, koska nyt pelottaa, etten jotenki yllä mun tasoon yo-kokeissa). Muita kokeita saa vielä jännätä, sekä menneitä että tulevia (perjantaina äikän tekstitaito!).

Tällä tai seuraavalla viikolla tulevia juttuja: parasta tammikuussa ja ne rutiinit, joilla pidän itteni tyytyväisenä.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

PIRISTYKSEKSI

Vieläkin joskus muutun vuorien kokoisiksi kyyneliksi ja sulan lätäköiksi.

Joidenkin päivien ainoa pelastus on äitin sinulle sänkyyn tuoma juhlaillallinen: valkosipulisia kanajauhelihapihvejä, lempparia jälkiuuniruisleipää, eilistä aurinkokuivattutomaatti- ja sienirisottoa, avokaadoa sekä kirsikkatomaatteja. Viimeiset kyyneleet tyrehtyivät aivan viimeistään vastapaistettujen maapähkinävoi-melassikeksien kohdalla. En väitä, että ruoka on ratkaisu kaikkeen, mutta joskus se vähän auttaa. Varsinkin, jos se on äitin sinulle tekemä, sinulle, joka joskus et ikinä anna muiden tehdä mitään sinun puolestasi. Ja ehkä myös silloin, kun viimeisestä ateriastasi on hitusesti liikaa aikaa ja makaat puhtaissa lakanoissasi untuvapeiton alla sänkyäsi likastuttamassa ja tyynyliinoja kastelemassa.

Joinakin päivinä liiankin monta keksiä tuntuu ihanalta liiallisuudelta mahanpohjassa. Se tunne, kun olet jo täynnä, mutta päätät syödä vielä yhden. Jos nyt vielä toisenkin, kun lasin pohjalla on maitoakin jäljellä ja kaikki muu tuntuu aivan surkealta.

Koska en voi lähettää teille äitiäni (enkä haluaisikaan) tai leipoa teille liian montaa keksiä, voin vain tarjota muutaman muun pienen vaihtoehtoisen piristyksen arkeen.

1. Keksien leipominen ja/tai niiden (liiallinen) syöminen. Keittiö on minulle paras paikka (melkein aina ja myös silloin), kun tuntuu pahalta mutta ei vielä voi kaatua sänkyyn. Sipulin leikkaamista en kuitenkaan itkun partaalla suosittele. Jos on pakko (usein ruoanlaitossa on), voi kokeilla vaikka uimalaseja (niksipirkka on lempipalstani). Kekseihin kuitenkin harvemmin tarvitaan sipuleita ja jos valitset oikein, ovat ne nopea ja lohdullinen piristys. Jos et viihdy keittiössä, voin suositella ison taikinasatsin leipomista kerralla ja taikinapalluroiden pakastamista. Jos tulee oikein kova keksikiire, voi niitä nauttia jäisenäkin. Paitsi jos pelkää hirveästi raakaa kananmunaa. Silloin ainakin kannattaa paistaa. Muista paistaa muutama ylimääräinen siltä varalta, että muutaman tunnin päästä iskee uusi himo. Tai jos tulet onnellisemmaksi vain yhdestä ainokaisesta, paista vain yksi. Sinä saat päättää.

2. Sosiaalinen media on joskus ahdistava paikka. Omaa facebook-kokemustani parantaa miljoonakertaisesti Humans of New York. Katso, niin ymmärrät.

3. Olen aina pitänyt kynttilöitä vähän tylsänä lahjana. Sellaisena kun-en-nyt-muutakaan-keksinyt-lahjana. Sain kuitenkin tässä vähän aikaa sitten kahvikynttilän ja se on aivan omaa luokkaansa. Ihanaa, kun koko huoneessa leijailee seuraavanakin päivänä herkullinen tuoksu. Tosin tänäiltana laitoin sen palamaan ja hetken kuluttua ihmettelin, että miksi joku keittää jasmiiniriisiä, kun söimme juuri (ihanaa savuisen tulista papuchiliä ja corn breadia). Nyt se kuitenkin tuoksuu jo enemmän siltä, miltä pitää. Tämä nyt kuitenkin on tällainen vähän höpsö kohta tässä listassa, kun kaikki kynttilöistä pitävät jo kuitenkin tietävät, kuinka ihania ne ovat.

4. Mulla on monta lempparia ruoka- ja sisustusblogia, joista lisää myöhemmässä vaiheessa, mutta ensimmäinen blogi, josta oikeasti innostuin ja jota edelleen rakastan on A Beautiful Mess. Täältä löytyy ihanaa ruokainspiraatiota, diy-ohjeita ja helppoja kampausideoita (toinen hyvä tapa piristää elämää). Blogit (ja tunnelmalliset instagramtilit) on kaiken kaikkiaan yks parhaista tavoista joko paeta hetkeks omaa arkea tai toisaalta maustaa sitä.

5. Taatelit ja maapähkinävoi. Taatelit ja merisuola. Taatelit ja tumma suklaa. Tumma suklaa ja maapähkinävoi. Tumma suklaa, taateli ja maapähkinävoi.

6. Tee jotain hyvää toiselle. Tää on mulle näistä vaikein, koska silloin, kun itellä on ärsytys tai kiire ja stressi, niin on kauheen vaikea kerätä energiaa johonkin sellaseen, mikä on muutenkin itessään jo niin vaikeaa. Tästä tulee kuitenkin helposti hyvä mieli. Meillä päin kulkee paljon mummeleita, jotka ilahtuu jo pelkästä hymystä. Muutama vaihdettu sana säästä ei oo multa paljon pois, mutta niiltä saa usein silti kauniita sanoja loppupäiväksi ("voi miten herttainen sä olet'", "ihanaa päivänjatkoa", "siunausta") jo sen tekemällä. Joskus tyhjennän ja täytän tiskikoneen, vaikka inhoan koskea limaisiin tiskeihin. Välillä se voi vaan olla joku pieni kehu, pudotetun kynän nostaminen tai toiselle oven auki pitäminen.

7. Ala pitämään listaa asioista, joista olet kiitollinen. Tästäkin lisää vielä joskus, mun listassa on nimittäin vaikka mitä aarteita jo nyt, vaikkei se vielä kauhean pitkä olekaan. Meillä kerrotaan aina ruokapöydässä päivän highlight ja on tosi opettavaista joutua pysähtymään miettimään jokaisesta päivästä jokin hyvä asia. Joskus ärsyttävää ja tosi vaikeeta, mutta siitä huolimatta opettavaista. Mun omaa listaa taas pidän vähän vaihtelevasti, joskus sinne tulee monta asiaa päivässä ja joskus unohdan vähän pidemmänkin ajan kirjata mun iloja sinne. Jo se, että luen mun vanhoja kiitollisuuden aiheita, usein piristää mua. Mitä enemmän rupeaa niitä kirjaamaan, sen helpompi on löytää joka päivästä todellisia helmiä. Joskus ne on laajempia juttuja, joskus taas ihan pieniä valonpilkahduksia.

Mitkä on teidän tehokkaimmat piristyskeinot ihan päivittäisellä tasolla? Entä teidän tän päivän highlight? Mulla on tänään monta, joista isoimmat on sängyssä loikoileminen ja kirjan lukeminen, täydellinen aamupala ja tuolla alhaalla odottava flan.

PS. joskus ei auta muut kuin isot mehevät itkut ja hyvät yöunet