sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

KUULUMISIA

Tässä muutama ajatus viimeaikaisista kuulumisista.

En oo koskaan oikein osannu sanoa, oonko enemmän introvertti vai ekstrovertti. Kai se on jotenkin aina ollut tilannekohtaista, olosuhteista riippuvaa ja osittain jopa vaihtelevaa. Lukuloman alussa olin helpottunut, että mulla oli niin paljon aikaa yksin. Nyt tuntuu, että se on hetkittäin aika syövyttävää, koska pitkien yksin vietettyjen päivien jälkeen oon niin pahantuulinen, etten osaa oikein olla muiden ihmisten kanssa. Että ehkä se ei ookkaan ihan ideaalia just nyt, täällä ja tällä tavalla, siis se yksinolo. 

Ajattelematta lipsautin tässä eräänä päivänä, että mä vaan elän ateriasta ateriaan. Tultiin siihen tulokseen, että enemmän sekin on hetkessä elämistä, kuin että eläis vaan perjantaista perjantaihin. Mä kuitenkin syön monta kertaa päivässä. Mut nyt kun oon tarkemmin miettiny, on mulla tollasia muitakin etappeja, joiden väliä tunnun elävän. Kirjotuksista kirjotuksiin, treenistä treeniin, nukkumaanmenoajasta seuraavaan.

Odotan niin monia asioita. Kevättä (mulle tullu ekat pisamat ja ekalla aurinkoisella aamulenkillä käyty), täydellisen ylppärimekon saapumista, ylioppilasjuhlia, kesälomaa, ens syksyä. Pitkällä tähtäimellä mulla on tosi toiveikas olo ja tulevaisuuden suhteen odottava mieli. 

Ensimmäistä kertaa mulla on sellanen kokonaisvaltainen itestä tykkääminen päällä. Vaikka en mä siitä tykkää, että oon ollu niin ailahtelevainen, surullinen ja turhautunut elämään ja kaikkiin ympärilläoleviin ihmisiin, niin ylipäätään mä kuitenkin tykkään olla mä. Se on hyvä tunne.

Pienet, ihanat hetket voi tehdä ihmeitä. Pitkä kävely auringossa, rauhallinen aamupala sängyssä, täydellisten muffinsien leipominen, mascarponekulhon nuoleminen puhtaaksi, kehonhuoltotunti heti aamusta, ylioppilaskokeen palauttaminen hyvillä mielin, ruokakauppareissut äidin kanssa, saunat yksin keskellä viikkoa. Ehkä näihin pieniin hetkiin lukeutuu myös yllätyspostin saaminen, viestin saaminen sellaiselta ystävältä, jonka kanssa ei oo ollu pitkään aikaan tekemisissä ja sen johdosta liian pitkään valvominen hyvien keskusteluiden merkeissä, papparaisen kehu bussissa ("siä oot nätti tyttö!") ja salilla vieraan onnittelut tuloksien näkymisen johdosta.

Mitä teille kuuluu?

2 kommenttia:

  1. Ah tää postaus sai jotenki mut tosi iloseks! :) On kiva kuulla kivoja juttuja :)
    Vähä alkaa toivoo, et tarttuis muhunki samalla tavalla. Ja hei millanen mekko? Haluan kuvamateriaalia mahdollisimman pian! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pus!
      mekosta saat lisätietoa ja kuvamatskua sitku se saapuu JOS se mahtuu!! ;)

      Poista