perjantai 21. maaliskuuta 2014

VIIKOLLA KERÄTTYJÄ MUISTIINPANOJA

17.3.2014
Luokanvalvoja muisti toivottaa hyvää nimipäivää ennen ruotsin ylioppilaskoetta. Muutaman muunkin mukavan viestin sain, mutta tavanomaisella tyylillään se lipui unholaan kotona. Sellaista on nimipäivä meillä ja ihan hyvä niin. Viime nimipäivänäni oli Anniinan luona kylässä. Hänen äitinsä oli aamupalapöytään jättänyt pienen onnitteluviestin ja piirakan. Hauskaa huomata, miten erilaisia tapoja voi perheissä olla. 
Jo monta viikkoa olen äitille jankannut: tuntuu, että vatsalihakset vois pilkahtaa koska tahansa. Tänään ne sitten piirtyivät ensimmäistä kertaa koko elämässäni silmien eteen. Paras nimipäivälahja ikinä. Ikinä.

19.3.2014
Selvisin pitkän matematiikan kokeesta ja samalla kaikista ylioppilaskirjoituksista. Tuntuu pyörryttävältä, hykerryttävältä ja keljulta, että ne on nyt ohi, ja pitäisi osata jatkaa elämää aivan erilaisissa olosuhteissa. Kaikki meni kuitenkin ihan sopivasti putkeen, mikään ei jäänyt mielen perukoille vonkumaan. Varsinkaan sen jälkeen, kun uskonto lähti matkaansa ihan hyvillä pisteillä. Muut alustavat tulokset tulee kun on tullakseen ja nyt tuntuu että maltan kyllä odottaakin, vaikka toisaalta en.

20.3.2014
Päivä oli muutenkin harvinaisen aurinkoinen omalta osaltani, mutta parhain asia koko kuluneessa vuodessa saattoi olla jo ennalta täydelliseksi oletetun mekon saapuminen ja istuminen päällä paremmin, kuin kukaan olisi voinut uskaltaa toivoa. Eikä se ollut niin lyhyt, että isä olisi päättänyt pysyä uhkauksessaan piiloutua kaappiin, kun pukeudun siihen. Mekko oli jokaisen sen saamisen eteen vuodatetun kyyneleen ja kuumeisen etsinnän sekä lukuisilta tahoilta kyselemisen väärti. Se on elämäni ja maailmani kaunein vaate. Kutkuttaa vain ajatella sitä.

21.3.2014
Kello on jo liikaa, mutta en malta ihan vielä nukkua. Olen pakannut jääkaappiin huomisen eväät, siispä olen valmis aamun lähtöön. Aikansa siinä onkin jo kestänyt, mutta huomenna näen vihdoin sekä Larissan että Jasmian. Olen innoissani. Olen myös suunnitellut tapaavani Juttaa ensi viikolla, ilmoittautunut viikonloppuleirille, jonne tulee useita vuosientakaisia kavereita ja joka vähän siksi jännittää ja saanut tietää, että maailman ihanin Susa tulee ensi kuussa tänne pelastamaan minut hetkeksi. Vielä yritän äitin rohkaisusta keksiä lisää sosiaalista sisältöä elämään, sillä tämänhetkinen tilanne on vähän kuiva. Hetkittäin sietämätön. Mutta näitä kaikkia suunnitelmia odotan hyvin malttamattomana!

2 kommenttia:

  1. Mun piti eilen muistaa sanoa tosimyöhästyneet hyvät nimipäivät mutta tietysti unohdin :-( joten toivotan ne nyt: myöhästyneet nimipäiväonnittelut! :-D <3 PS. oli niiin kivaa eilen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITOS :D Musta nimipäivät on niin hassuja asioita, ku nimi on nimi ja ikäänkuin siihen ois itellä osaa tai arpaa. Mut toisaalta, ihan kiva ku on luotu enemmän aiheita juhlia ihmisiä tai muistaa niitä.
      PS. Niin OLI <3 Oon eilenki vaa miettiny et kui ihanaa saada elämään sellasia ihmisiä joihin haluu jatkossa tutustua paremmin ja joista tuntuu et voi tulla ihan oikeesti ystäviä!

      Poista