torstai 10. heinäkuuta 2014

HEINÄKUISIA


Järjestimme äitille yllätysjuhlat, kävin kahden ystävän inttiläksiäisissä ja matkasin sydänystävien hellään huomaan (heräsin auringon valaisemasta huoneesta tapani mukaan tovin jos toisenkin ennen muita, ja nautin läheisyydestä ja ystävyydestä). 
En ollut tajunnutkaan, kuinka hyvin voin (varsinkaan verrattuna tähän aikaan viimevuosina). Kuunnelkaapas näitä: "Kuulen, näen, haistan, menetystä, musiikkia, mansikoita. Mutta mistä tietää elävänsä, muistanko edes hengittää. Päivä toisensa jälkeen, viikon päästä tästä elämästä on jäljellä vain tärkein. En enää mee kotiin. Ikinä. Ja mun sydän pamppailee ja mun nenästä kulkee happea ja silti mä mietin, että onko tä oikeesti elämää. Todellista. Ja mä itken ja nauran ja mua pelottaa enemmän ku pitkiin aikoihin." En voinut niin kauheasti paremmin seuraavanakaan vuonna, kun tunsin että "aurinko laskee mun silmiin enkä tänäänkään tunne huikeaa elämisen riemua". "Oon pyöritelly mun tulevaisuudensuunnitelmia suuntaan jos toiseenkin ja siitä lähtien ku tajusin mitä aion tehdä, oon ollu varma. Se on pelottavaa, koska tulevaisuus on ihan oven takana ja koska mikään vaihtoehto ei ikinä tuu olemaan just sitä mitä mä haluaisin. Kaikki kääntyy varmaan ihan hyväks aikanaan. Mun mielialat on ollu ihan tolkuttomia". Mutta elämässä on tapahtunu jotain! Mä oon sittenki päässy takasin kotiin, koska elämästä jäi tosiaan jäljelle vain tärkein. Ei se just se tärkein ollut, jota oletin ja odotin, mutta tärkein mulla ihan varmasti edelleen on. Eikä mua niin juurikaan pelota. Tulevaisuudensuunnitelmat on tavallansa samat, niin varma mä oon ollut ja olen edelleen, mutta sen varmuuden sisältä löytyi vaihtoehto, joka oli just sitä mitä mä haluaisin. Ja mielialat vaan on tolkuttomia! Välillä vaan ei tunnu huikeeta elämisen riemua! Eikä kaikki aina käänny hyväksi mut kaikki aina kääntyy, niin ettei samaa asiaa joudu kauheen pitkään tuijottelemaan yhdestä ainoasta näkökulmasta.
Mä vaan jotenkin löysin tän vuoden aikana jotain järkeä elämään ja itteeni. Mulla on ihan uus, oma rauha suhteessa itteeni, elämiseen ja tulevaisuuteen.