lauantai 30. elokuuta 2014

SATEISTA

Täällä sateet kerääntyvät lammikoiksi jokaiseen kadunkulmaan, tien leveydeltä, väistämättömäksi. Täällä sateet ripottelevat kylmänä, hetkittäin, vyöryävinä kuuroina ja auringon paistaessa. Pilvet kasautuvat kerroksiin, liikkuen, yllättäen. 

Täällä asuminen on sekä sitä, mitä kuvittelin, että kaikkea muuta kuin kuvittelin, mutta olen iloinen, että olen täällä. Kadut täyttyvät ihmisistä, eniten viikonloppuisin, ja vanhan kaupungin keskusaukio tuoksuu aina yhtä herkulliselta - suolaiselta ja makealta. Osaan kulkea sieltä jo vaikka minne, enkä usko koskaan lakkaavani rakastamasta kujia ja sisäpihoja, joiden onkaloissa notkuvat toinen toistaan ihanampien puotien ja kahviloiden antimet. Se tässä ehkä onkin hankalinta, en nimittäin ole aivan oppinut budjetoimaan. Onneksi avokaadot maksavat 1,99 euroa kilolta ja sinihomejuustoakin saa eurolla ison nokareen.



Naapurihuoneesta kuuluu nigerialaista laulua, käytävän päästä juhlamekkalaa, mutta vain vaimeasti. Koskaan ei tiedä, alkaako aamuneljältä kolista keittiössä kämppiksen yöpalanlaittokattilat. Olen silti nukkunut pääosin sikeästi, vaikkakin liian vähän, ja hoitanut itselleni salikortin. Olen käynyt puistossa, vankilassa, ravintoloissa, tervetuliaisjuhlissa, oman koulun elokuvateatterissa katsomassa kokoelmaa parhaista koulussa tehdyistä lyhytelokuvista, saksalaisen ystävän asuntolassa tekemässä kalakeittoa, kaupassa ja populaatiorekisterissä, eikä aika ole käynyt pitkäksi. Tuntuu, ettei päivisin riitä tunteja. Huomenna menen kirpputorifestivaaleille, sunnuntaina ulkoilmamuseoon ja joka päivä ensi viikolla syömään koulun uumenista löytyvän kahvion kasviskeittoja. Tästä tulee hyvä elämä. 


PS. Join tänään tillikoktailin. Se oli paras drinkki, jonka olen koskaan juonut. 

keskiviikko 20. elokuuta 2014

KOHTA MÄ MEEN


Kohta mä meen ja mun matkalaukut on täynnä toiveita, vaatteita, uskoa, tyynyjä, härpäkkeitä, hymyjä, astioita ja kenkiä. Yksi matkalaukku on pakkaamatta. Siihen laitan ehkä sukkia ja takkeja ja shampoopullot.
Äiti on pakannut mulle laastareita ja päänsärkylääkkeitä sievään laatikkoon ja vitamiineja ja mausteita.
Mä oon enemmän ja vähemmän valmis kuin koskaan. 
Kohta mä ihan oikeesti meen.

maanantai 18. elokuuta 2014

IHANIEN IHMISTEN TÄYTTÄMÄ ELÄMÄ

En osaa aloittaa tätä, en kertoa asioita niin, että voisitte nähdä kaiken aivan, kuten minä sen näen.
Muutin viimeksi kaksi vuotta sitten, enkä olisi voinut kuvitellakaan sitä, mitä elämäni nyt on. Ne ihmiset, joihin olin juuri tutustumassa ovat minulle nyt aivan korvaamattomia. Asiat tuntuivat vaikeilta, ikävöin vanhoja ihmissuhteita (haksahdan siihen edelleen ajoittain), enkä tuntenut kuuluvani. Nyt nämä ihmiset muodostavat mutkattomimman kaveriporukkani, ainoan kaveriporukan, johon tunnen kuuluvani. 
Hyvästelin heidät tänään.
Söimme hamppareita keittiössäni, söimme minun kunniakseni tehtyä kakkua (ja minä sitä ehkä myös päivälliseksi), kirjoitimme toisillemme lyhyesti ja kauniisti ja tunsin olevani yhtä tärkeä heille, kuin he ovat minulle. Jos mun ajatellaan olevan maailman aidoin tyttö, mielenkiintoinen, viehättävä, omaperäinen, opettavainen, kaunis ja luova, mahtava tyyppi, hyvä ystävä ja vahva ihminen, jolla on paljon mistä muut voisi oppia jotain, niin koen, että olen sellaisessa porukassa, jossa mua osataan arvostaa, jossa ihmiset on todella nähny sen, mikä mussa on hyvää. Mä tänään tajusin, ettei kaikilla oo tätä elämässä, mutta mulla on, ja haluan muistaa sen kiitollisuuden, jonka tänään tunsin. 
Viimeisen reilun viikon sisällä olen nähnyt myös kolmea aivan rakkaimpaa ystävääni. Heitä, jotka ovat olleet vierelläni kaiken häslingin keskellä, nähneet jo kahta muuttoa edeltävät vaiheet ja minut niiden keskellä. 
He ovat nähneet minusta suurimman osan. He rakastavat minua silti ja silloinkin, kun se ei ole helppoa ja minäkin heitä, silloinkin kun olemme aivan liian kaukana ja aika on epäreilua.
Hyvästelin heidät.
Saatoin melkein tirauttaa muutaman kyyneleen. 






sunnuntai 17. elokuuta 2014

TÄNÄÄN PAKKASIN VÄHÄN

Pakkasin ja tajusin: lähden oikeasti. Se tuntui sydäntärusauttavan pahalta, vaikka suurenmoisen suunnitelman osa tunnenkin olevani, eikä minua pärjääminen pelota. Isäkin sen sanoi, mä olen tough, äitikin tietää, että olisin koska tahansa pärjännyt (olen pärjääjä), mutta että nyt olen valmis. Sitä vain pohdin, että olisiko helpompi vai vaikeampi lähteä, jos ei rakastaisi ihan näin paljoa. 

Muutama päivä sitten:
"Onks se sun muutto siis pian"
"Perjantaina"
"Hui"
Tänään:
"Koska sä siis muutat"
"Perjantaina"
"Kauheeta"
(keskusteluja pikkuveljen kanssa)

Tilaa minulla on kolmen matkalaukun verran, yksi päiväpeitolle ja sisustustyynyille, toinen vaatteille ja astioille ja kolmas luultavasti kengille. Pienin pikkuveli voi kantaa yhdet niistä repuissaan, jotta saan shampoot kenkämatkalaukkuun. Todella outoa ja vaikeaa tietää, minkä verran tavaraa sitä oikeasti tarvitsee viihtyäkseen.

torstai 14. elokuuta 2014

VINOSSA



Kaikki päivät tuntuvat työläiltä - kun haluaisi jo lähteä, ja samalla vain jäädä
Tänään tuunasin kirpputoreilta haalittuja löytöjä, jaksamatta suunnitella ja sovitella, niin on elämäkin täynnä vinoja ja vinksahtaneita saumoja ja mahdollisuuksia. Tänään leivoin keksejä ja tänään söin jäätelöä ja niin, niitä keksejä. Juustoista arkikäytössä paras on Polar, leivistä Vaasan täyjyväruis (jälkiuuni). 
Huomenna rupean pakkaamaan ja päätän. 
Ja syön lisää parhaita ruisleipiä ja juustoa

maanantai 11. elokuuta 2014

KESÄHETKET







ihanuuksia, iloja, auringon poltetta, pieniä riemuja, aitoja hetkiä, rentoutumista, kaunista, kesää
tulen muistamaan tätä kesää nauraen ja sydän sykkyrällä

perjantai 8. elokuuta 2014

MUISTILISTA

Tasan kaksi viikkoa muuttoon. Tässä tärkeimmät tehtäväni (voit hyötyä tästä, mikäli olet myös muuttamassa):

peru läksiäiset
pakkaa kolmen matkalaukkusi verran tavaraa
hanki leikkuulauta
muista, että kaikki järjestyy ja että aina voi palata kotiin jos on pakko (muista myös, kuinka ensimmäisen vuoden jälkeen kaikki on aina ennenkin helpottunut)
pidä mielessä, että yhden tien valitseminen sulkee pois muut tiet, mutta mikäli yrität kulkea liian montaa tietä yhtä aikaa, et lopulta kulje yhtäkään (luit tämän jostain ja sinusta tuntuu, että unohdit siitä jotakin olennaista, mutta se kolahti sinuun silloin muinoin)
huolehdi siitä, että osaat uudessa kotimaassasi rekisteröityä asukkaaksi tai jotakin sellaista, jotta saat kulkea julkisilla kulkuneuvoilla ilmaiseksi
näe ystäviä, joista välität ja jotka välittävät sinusta (älä tuhlaa aikaasi ja energiaasi muihin)
syö liikaa kookossuklaapiirakkaa, sillä pian joudut tekemään sitä itse, jos haluat syödä sitä
syö myös kolmen kaverin jätskiä, sillä pian et enää saa sitä kaupasta
naura aina, kun se on mahdollista
puhu tunteista, jotta asiat eivät jää hiertämään
päätä, mitkä korut ja vaatteet äiti saa pitää, ja mitkä ehdottomasti haluat mukaasi
tuunaa kirpparilta ostamasi hame, kahdet housut ja toppi, sillä haluat kuitenkin pukeutua niihin yliopiston ensimmäisinä päivinä
kutsu kaverisi grillaamaan mielettömään puutarhaasi, sillä et näe heitä etkä puutarhaasi ennalta määrittelemättömän pitkään aikaan
itke, jos itkettää, mutta älä, jos ei
huomaa elämäsi ihanimmat ihmiset
keksi ratkaisu ainoan sinulle kelpaavan ripsivärin puutteeseen
pese neljä puolukkalautasta, jotka lojuvat lattiallasi
aina voit soittaa äitille
koita muistaa kaikki ne asiat, jotka nyt juuri unohdit
pystyt tähän kyllä