maanantai 18. elokuuta 2014

IHANIEN IHMISTEN TÄYTTÄMÄ ELÄMÄ

En osaa aloittaa tätä, en kertoa asioita niin, että voisitte nähdä kaiken aivan, kuten minä sen näen.
Muutin viimeksi kaksi vuotta sitten, enkä olisi voinut kuvitellakaan sitä, mitä elämäni nyt on. Ne ihmiset, joihin olin juuri tutustumassa ovat minulle nyt aivan korvaamattomia. Asiat tuntuivat vaikeilta, ikävöin vanhoja ihmissuhteita (haksahdan siihen edelleen ajoittain), enkä tuntenut kuuluvani. Nyt nämä ihmiset muodostavat mutkattomimman kaveriporukkani, ainoan kaveriporukan, johon tunnen kuuluvani. 
Hyvästelin heidät tänään.
Söimme hamppareita keittiössäni, söimme minun kunniakseni tehtyä kakkua (ja minä sitä ehkä myös päivälliseksi), kirjoitimme toisillemme lyhyesti ja kauniisti ja tunsin olevani yhtä tärkeä heille, kuin he ovat minulle. Jos mun ajatellaan olevan maailman aidoin tyttö, mielenkiintoinen, viehättävä, omaperäinen, opettavainen, kaunis ja luova, mahtava tyyppi, hyvä ystävä ja vahva ihminen, jolla on paljon mistä muut voisi oppia jotain, niin koen, että olen sellaisessa porukassa, jossa mua osataan arvostaa, jossa ihmiset on todella nähny sen, mikä mussa on hyvää. Mä tänään tajusin, ettei kaikilla oo tätä elämässä, mutta mulla on, ja haluan muistaa sen kiitollisuuden, jonka tänään tunsin. 
Viimeisen reilun viikon sisällä olen nähnyt myös kolmea aivan rakkaimpaa ystävääni. Heitä, jotka ovat olleet vierelläni kaiken häslingin keskellä, nähneet jo kahta muuttoa edeltävät vaiheet ja minut niiden keskellä. 
He ovat nähneet minusta suurimman osan. He rakastavat minua silti ja silloinkin, kun se ei ole helppoa ja minäkin heitä, silloinkin kun olemme aivan liian kaukana ja aika on epäreilua.
Hyvästelin heidät.
Saatoin melkein tirauttaa muutaman kyyneleen. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti