perjantai 8. elokuuta 2014

MUISTILISTA

Tasan kaksi viikkoa muuttoon. Tässä tärkeimmät tehtäväni (voit hyötyä tästä, mikäli olet myös muuttamassa):

peru läksiäiset
pakkaa kolmen matkalaukkusi verran tavaraa
hanki leikkuulauta
muista, että kaikki järjestyy ja että aina voi palata kotiin jos on pakko (muista myös, kuinka ensimmäisen vuoden jälkeen kaikki on aina ennenkin helpottunut)
pidä mielessä, että yhden tien valitseminen sulkee pois muut tiet, mutta mikäli yrität kulkea liian montaa tietä yhtä aikaa, et lopulta kulje yhtäkään (luit tämän jostain ja sinusta tuntuu, että unohdit siitä jotakin olennaista, mutta se kolahti sinuun silloin muinoin)
huolehdi siitä, että osaat uudessa kotimaassasi rekisteröityä asukkaaksi tai jotakin sellaista, jotta saat kulkea julkisilla kulkuneuvoilla ilmaiseksi
näe ystäviä, joista välität ja jotka välittävät sinusta (älä tuhlaa aikaasi ja energiaasi muihin)
syö liikaa kookossuklaapiirakkaa, sillä pian joudut tekemään sitä itse, jos haluat syödä sitä
syö myös kolmen kaverin jätskiä, sillä pian et enää saa sitä kaupasta
naura aina, kun se on mahdollista
puhu tunteista, jotta asiat eivät jää hiertämään
päätä, mitkä korut ja vaatteet äiti saa pitää, ja mitkä ehdottomasti haluat mukaasi
tuunaa kirpparilta ostamasi hame, kahdet housut ja toppi, sillä haluat kuitenkin pukeutua niihin yliopiston ensimmäisinä päivinä
kutsu kaverisi grillaamaan mielettömään puutarhaasi, sillä et näe heitä etkä puutarhaasi ennalta määrittelemättömän pitkään aikaan
itke, jos itkettää, mutta älä, jos ei
huomaa elämäsi ihanimmat ihmiset
keksi ratkaisu ainoan sinulle kelpaavan ripsivärin puutteeseen
pese neljä puolukkalautasta, jotka lojuvat lattiallasi
aina voit soittaa äitille
koita muistaa kaikki ne asiat, jotka nyt juuri unohdit
pystyt tähän kyllä

8 kommenttia:

  1. Sä pystyt tähän! ♥ kokemuksesta sanon: älä pelästy alun vaikeutta ja pakokauhua, se helpottaa parissa viikossa ihan varmasti. Ja äidille soittaminen todellakin auttaa :-)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Mä oon parin aika järisyttävän muuton jälkeen varautunu melkeen mihin vaan, mut en oo pakokauhusta tyyppiä ja mua on onneks vastassa avuliaita ihmisiä, ni uskon että tällä innostuksella pärjää ihan hyvin! Kiitos rohkasusta <3 Onneks on olemassa mama (se on tulossa heti muutamien viikkojen päästä kylään)

      Poista
  2. Vitsit kuinka jännittävältä - ja vähän pelottavaltakin - tuleva seikkailus kuulostaa! Äidit on kyllä parhautta <3 Pitkään blogias lukeneena on ihan pakko kysyy, että mihin oot matkaamassa opiskelemaan ja millasta alaa? :-) Ite oon alottelemassa välivuottani, ihan omasta tahdostani, sillä niin hassulta kun se kuulostaakin, uskon tarvitsevani vielä vuoden vähän kasvaa. Luotto everything happens for a reason-ajatteluun on kova! Paljon tsemppii sulle tulevaan syksyyn ja uusiin haasteisiin, vaikutat niin aidolta ja ainutlaatuselta tyypiltä! :-)

    - M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi M! Kiva tietää että joku on ollu matkassa mukana jo pidemmän aikaa! :)
      Välivuosi on kyl ihan varmasti hyvä juttu - mut ei vaan mua varten. Moni saa siitä ihan hirveesti irti, joten hyvä että sä oot sitä viettämässä ja viel omasta tahdostas! Toivottavasti sun tuleva vuosi on täynnä iloa ja kasvua!
      Mä oon lähössä opiskelemaan kansainvälistä lakia Tallinnan yliopistoon (tuntuupa hassulta kirjottaa se johonki näin julkisesti). Olin pitkään aatellu et lähen Turkuun, mut se ei tuntunu missään vaiheessa ihan oikeelta ja Tallinna vaan kolahti. Se on ulkomailla (jee ihanat uudet kaupungit ja kulttuurit), mut ei liian kaukana (jee koti). Mäkin uskon että kaikella on tarkotuksensa ja myös että kantsii luottaa siihen mahanpohjan tunteeseen ja antautuu kutkutusten vietäväks!
      Tsemppiä sullekin kaikkeen siihen, mitä tuleva vuosi sulle tuo - ihanaa, että se voi olla mitä vaan! Kiitos illan piristyksestä ja käy joskus kommentoimassa, et miten sun välivuosi sujuu! :)

      Poista
    2. Kyllä, täällä on luettu sun iloja ja suruja, samaistuttu ja tunnettu helpotusta siitä et muutkin tuntee samoin kun ite! Päädyin blogiis jotenkin hassusti miljoonan muun blogin kautta, ja tunnistin sit sut ulkonäöltä ku oltiin idan synttäreillä joskus vuosia sitten samaan aikaan, vaikkakin eri porukoissa :-) Jäin sit seurailee, kun sun näkemykset maailmasta oli tosi samanlaisii kun mun, joskus höpsöjä ja pieniä mutta silti jotenkin tosi suuria ja merkittäviä. Oon aina aatellu et joskus vielä kommentoin sulle jotain tosi mietittyä ja kiitän superista blogista, mutta jotenki tää tekstis sai mut sitten kommentoimaan extempore, ehkä hyvä niin, sellasta se elämäkin on :-) Toivottavasti, kesä oli ainakin lupaava alku, kun tein päätöksen lähteä kesätöihin toiselle paikkakunnalle, josta en tuntenu ketään niin puolekstoista kuukaudeks. Tulin sieltä monta kokemusta rikkaampana ja opin ittestänikin lisää. Muutenkin pyrin tänä vuonna nauttiin niistä pienistä asioista kuten sateisista syysilloista kun voi ite vaan olla viltin alla sisällä tai vaikka huipusta kirpparilöydöstä. Aina kannattaa vaan puskee eteenpäin vaikka kuinka pelottais, ei sitä ikinä voi tietää mitä nurkan takana oottaa. Voi, sun tulevaisuus kuulostaa niin kivalta, voin vaan kuvitella mikä seikkailu suo sitten odottaa siellä! Niin, ne kutkutukset ja mahan kipristelyt on parhaita - vaikka välillä ne tuntuukin olevan kunnon taakka - yleensä ne kuitenkin tietää mihin suuntaan kannattaa suunnata! Vaikka on tavallaan vähä pelottavaakin olla "tyhjänpäällä" kun ei ookkaan kouluu minkä alottaa syksyllä niin silti oon varma et muo odottaa nyt jotain muuta, se voi olla pientä tai mullistavaa, mutta jotain se on ja se jokin vie muo taas eteenpäin. Pitää vaan olla sopivasti rohkee! Tietysti, nytkun uskallauduin kommentoimaan ekaa kertaa, tuun varmasti seuraileen sun matkaa ja kommentoimaan aina kun siltä tuntuu :-)

      Poista
    3. Eikä, toi on aina hassua, ku joku on tunnistanu jossain! Ens kerralla tuu esittäytymään! Mietittyjä tai ei, nää sun sanat oli kyl paras kiitos, minkä voin saada tästä blogista. Hyvä, jos mun pienet hassut sanat ja tunteet on vähän ees välittyny ja koskettanu jotakuta!
      Kuulostaa siltä, että sulla on ollu mieletön kesä! Jotenki se mukavuusalueelta poistuminen aina opettaa niin paljon.
      Kiitos ihanista kommenteista <3

      Poista
    4. Siis sillon en ollut vielä törmännut sun blogiis vaan noin vuosi niiden synttäreiden jälkeen päädyin mutkien kautta sun aikasempaan blogiis ja aattelin et olit jotenkin tutunnäkönen, jäin sit seuraileen ku sun tyylis kirjottaa eros niin paljon muista blogeista. Jossain vaihees sit välähti et olit tuttu sieltä synttäreiltä! Hassua! :-) Mutta joo kiva et mun kommentit piristi päivääs, hetken jo mietin viittinkö edes kirjottaa mitään tollasta kun jotenki tuntu niin oudolta laittaa toiselle ihmiselle jotain noin tavallaan henkilökohtasta. Niin, mukavuusalueelle ois niin helppo jäädä hengaileen mut lopulta eniten oppii sen ulkopuolella :-) <3

      Poista