lauantai 30. elokuuta 2014

SATEISTA

Täällä sateet kerääntyvät lammikoiksi jokaiseen kadunkulmaan, tien leveydeltä, väistämättömäksi. Täällä sateet ripottelevat kylmänä, hetkittäin, vyöryävinä kuuroina ja auringon paistaessa. Pilvet kasautuvat kerroksiin, liikkuen, yllättäen. 

Täällä asuminen on sekä sitä, mitä kuvittelin, että kaikkea muuta kuin kuvittelin, mutta olen iloinen, että olen täällä. Kadut täyttyvät ihmisistä, eniten viikonloppuisin, ja vanhan kaupungin keskusaukio tuoksuu aina yhtä herkulliselta - suolaiselta ja makealta. Osaan kulkea sieltä jo vaikka minne, enkä usko koskaan lakkaavani rakastamasta kujia ja sisäpihoja, joiden onkaloissa notkuvat toinen toistaan ihanampien puotien ja kahviloiden antimet. Se tässä ehkä onkin hankalinta, en nimittäin ole aivan oppinut budjetoimaan. Onneksi avokaadot maksavat 1,99 euroa kilolta ja sinihomejuustoakin saa eurolla ison nokareen.



Naapurihuoneesta kuuluu nigerialaista laulua, käytävän päästä juhlamekkalaa, mutta vain vaimeasti. Koskaan ei tiedä, alkaako aamuneljältä kolista keittiössä kämppiksen yöpalanlaittokattilat. Olen silti nukkunut pääosin sikeästi, vaikkakin liian vähän, ja hoitanut itselleni salikortin. Olen käynyt puistossa, vankilassa, ravintoloissa, tervetuliaisjuhlissa, oman koulun elokuvateatterissa katsomassa kokoelmaa parhaista koulussa tehdyistä lyhytelokuvista, saksalaisen ystävän asuntolassa tekemässä kalakeittoa, kaupassa ja populaatiorekisterissä, eikä aika ole käynyt pitkäksi. Tuntuu, ettei päivisin riitä tunteja. Huomenna menen kirpputorifestivaaleille, sunnuntaina ulkoilmamuseoon ja joka päivä ensi viikolla syömään koulun uumenista löytyvän kahvion kasviskeittoja. Tästä tulee hyvä elämä. 


PS. Join tänään tillikoktailin. Se oli paras drinkki, jonka olen koskaan juonut. 

2 kommenttia: