sunnuntai 17. elokuuta 2014

TÄNÄÄN PAKKASIN VÄHÄN

Pakkasin ja tajusin: lähden oikeasti. Se tuntui sydäntärusauttavan pahalta, vaikka suurenmoisen suunnitelman osa tunnenkin olevani, eikä minua pärjääminen pelota. Isäkin sen sanoi, mä olen tough, äitikin tietää, että olisin koska tahansa pärjännyt (olen pärjääjä), mutta että nyt olen valmis. Sitä vain pohdin, että olisiko helpompi vai vaikeampi lähteä, jos ei rakastaisi ihan näin paljoa. 

Muutama päivä sitten:
"Onks se sun muutto siis pian"
"Perjantaina"
"Hui"
Tänään:
"Koska sä siis muutat"
"Perjantaina"
"Kauheeta"
(keskusteluja pikkuveljen kanssa)

Tilaa minulla on kolmen matkalaukun verran, yksi päiväpeitolle ja sisustustyynyille, toinen vaatteille ja astioille ja kolmas luultavasti kengille. Pienin pikkuveli voi kantaa yhdet niistä repuissaan, jotta saan shampoot kenkämatkalaukkuun. Todella outoa ja vaikeaa tietää, minkä verran tavaraa sitä oikeasti tarvitsee viihtyäkseen.

4 kommenttia:

  1. en mä nyt sitten osannut tulla sinne kokkailemaan sun kanssa. mutta ehkä voin joskus ottaa laivan ja tulla ulkomaailmaan käymään? onnea muuttoon, se on hurjaa ja sikajännää ja kivaa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon miettiny ihan tuhannesti sitä asiaa mut on ollu vaa kauhee kiire ja kaikkea!! Kyllä tässä elämässä vielä ehtii ja mun luo saat todellakin tulla ja mäkin poikkean ihan varmana vielä Helsingissä! Kiitos, purr, just tota kaikkea se on ja kaikkea muutakin. Kaikkea.

      Poista
  2. Mua jänskättää niin paljon sun puolesta!
    Muista lähettää kuvia ja tunnelmia vaikka ollaankin kummatkin seikkailemassa! :*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on sanomattakin selvää darlin' <3 Samat sanat!! Hii!

      Poista