sunnuntai 7. syyskuuta 2014

TÄMÄN LUVUN NIMI ON VIIMEISELLÄ YÖBUSSILLA KOTIIN

Mun suussa on afta, harjaan hampaita inkiväärihammastahnalla, kuljen kaupan takana olevien haisevien jätelaarejen ohi salille, käyn komediailloissa, katufestivaaleilla, kirpparitapahtumissa, sienimetsässä ja luennoilla, syön kylmänä edellisen päivän ruokia ja liian usein ravintoloissa. 

Osaan kulkea rautatieaseman hedelmä- ja vihannestorille, vanhan kaupungin laidalta toiselle, kirjastoon ja kouluun ja osaan kertoa, etten puhu paikallisten kieltä. 

Tapaan päivittäin uusia ihmisiä. Sellaisia, joiden kanssa voi istuskella Neuvostoliiton aikaisen rakennuksen päällä brunssilla sunnuntaiaamuna, pitää juusto- ja viini-iltoja ja suunnitella kirpparikierroksia. 

Tällä viikolla syön hirveästi munakkaita, istun koulussa jopa viiden tunnin luennoilla ja jos tahdon, voin käydä kuuntelemassa livejazzia, luomutoritapahtumassa, kielikahvilassa opettelemassa alkeita tai kansainvälisen lakikillan kokouksessa. 

En osannut koskaan edes kuvitella tätä elämää.

2 kommenttia: