torstai 30. lokakuuta 2014

KORJAA TILANTEITA

Hanki chilejä kasvattavia ystäviä. Chilit ja ystävät auttavat kaikessa.

Tee lämmin, pehmä, lohdullinen juoma. Esimerkiksi näin: lämmitä kauramaitoa, johon lisäät gojimarjoja, muutaman taatelin tai hunajaa ja ripauksen kardemummaa, kurkumaa, kanelia, inkivääriä, merisuolaa ja ehkä mustapippuria. Soseuta sileäksi ja vaahtoutuvaksi. Sula.

Käy kävelyllä. Mene vain minne jalat kuljettavat ja pysähdy näkemään kaunista, haistamaan tuoksuja, tuntemaan tunteita ja ilmaa.

Meikkaa. Laita tukka. Mene bussipysäkille ja ulos, yksinäsi, minne vain, ettet jää neljän seinän sisään liian pitkäksi aikaa.

Ota hajonneesta puuteristasi kuva ja jatka elämää. Naama saa kiiltää ja eikä tämä ole maailmanloppu.

Käy ruokaostoksilla ajan sekä parhaan ostoskassisi kanssa. Osta ruokaa jääkaappi täyteen. Tee ennen shoppailua suunnitelma. Sellainen on mukavaa. Antaudu silti myös himoillesi ja osta vaikka rosmariinia. Voit myös kokeilla shoppailla mahdollisimman tiukalla budjetilla. Sekin voi olla viihdyttävää. Minun tämän viikon menu näytti tältä ja kustansi noin 20 euroa + myöhemmin ostetut juustot, kaali ja Rimin viimeinen purkki Oatlya (varmuuden vuoksi), eli noin 6 euroa:
Paljon puuroa (kauraa ja tattaria), sekä keitettynä että raakapuurona, pähkinöiden, gojimarjojen ja hedelmien kera
Jugurttia oliiviöljyn ja paahdettujen pähkinöiden / hedelmien kanssa
Ruisleipää maapähkinävoin ja banaanin / juuston / avokaadon ja tomaatin kanssa
Kermaista munakokkelia
Köyhiä ritareita
Valkopapuhummusta
Kalakeittoa
Spagettikurpitsaa, valkosipuli-tomaattikastiketta, ruusukaalia, tofupalloja ja mozzarellaa
Pippurista pinaatti-ricotta-spelttipastaa
Tulista kesäkurpitsa-, porkkana- ja hernemunakasta
Kikhernefarinatoja rosmariinisella peruna- ja punajuuritäytteellä fetan kera
Papuchilliä

Syö jotakin pehmeää ja lämmintä. Tämä on kuin halaus. Kaura-tattaripuuroa, kookosöljyä, merisuolaa, kanelia ja niin kypsä persimon, että sitä voi lusikoida. 

Lue kirjaa. Who Stole My Cheese? on minulla kesken. Aiheeseen liittyen: osta juustoja. Itselläni on neljää juuri tällä hetkellä. Ricottaa, fetaa, cheddaria ja basilikagoudaa. Haluaisin seuraavaksi emmentalia. Söin tällä viikolla jo paketin mozzarellaa jääkaapissa olevien lisäksi. 

Kirjoita muistivihkoosi matkan varrella nähtyjä juttuja ja muita asioita. Piirrä maailman parhaasta, mausteisen tulisesta ja makeasta chaimukillisestasi kuva. 

Hanki kämppis, joka tuo sinulle Suomesta ainoaa oikeaa ruisleipää, jälkiuunipaloja. Tuhoa ne kolmessa päivässä. On ihan kohtuullista syödä useampi pala kerralla. Ja vaikka sekä aamu- että iltapalaksi. 

Syö niitä taateleita maapähkinävoilla kahvi-kardemummasuklaan kanssa. Selverissä yksi levyllinen maksaa 1,89. Parhaita taateleita saa postimajan ja vanhan kaupungin Rimeistä, jääkaapista, noin 3,76 laatikolta. Lempparein maapähkinävoini on Kaubamajan BioMarketista, saksalaista ja rouskeista. Se maksaa kai 4,70 purkilta, vähemmän kuin mantelivoi. Vähemmän kuin mikään muu pähkinä- tai siemenvoi, oikeastaan. Sehän passaa!

Jos te olette oivaltaneet hyviä juttuja viikkoa helpottamaan, nyt saa jakaa.

maanantai 27. lokakuuta 2014

EN OSAA SANOA KAIKKEA SITÄ MITÄ HALUAISIN

Jos osaisin, ilmaisisin itseäni paremmin. 

Tekstaan äitille siitä, kuinka itkettää surkea ja kallis kiinalainen ruoka (mitä kaikkea muuta kahdeksalla eurolla olisikaan voinut ostaa) ja siitä, kuinka seuraavaksi tyhmin asia päivässä on se, että kaupasta on kanelit loppu ja miljoona muutakin asiaa, mutta puhelimessa en saa sanaa suustani ja hiljaisuudesta ja hengityksen rytmeistä äiti kuulee pahan olon, yksinäisyyden ja elämän kelvottomuudet ja kertoo, että riitän, saa tuntua, voidaan olla hetki hiljaa ja saa itkeä.

Aikuisena on vaikeampi itkeä. Sille ei löydy hyvää hetkä ja totta puhuakseni, yksin itkeminen on pelottavaa. Aivan kuin tunteiden suuruus voisi nielaista yksinäisen sisäänsä siellä, missä kukaan ei ole käpertymässä itkevän viereen sängyssä, silittämässä keittiön nurkassa lattialla nyyhkyttävää tai kutittelemassa kurjuuttaan tuntevaa.

En tarkoita, että olisin aivan aikuinen, vaikka toisaalta olenkin. Syön keskiyöllä levyllisen kahvi- ja kardemummasuklaata ja puolikkaan rasiallisen taateleita maapähkinävoin kera ja juon suklaakauramaitoa, sillä joskus sellainen voi olla elämää. Tässä vaiheessa on rakastettava itseään tuplasti enemmän kuin ennen, sillä juuri sen sorttista rakkautta ei enää saa imettyä ympärilläolevista. 

Tänään ihailen eniten Lena Dunhamia, Tavi Gevinsonia ja Ruth Bader Ginsburgia. Pidän siitä, että tenttiviikon jälkeen tulin kotiin ja katsoin kahden tunnin dokumentin Yhdysvaltojen sairaanhoitojärjestelmästä ja että minua sytyttää laki. Pidän itsessäni viehättävänä omaa kunnianhimoani, kiinnostustani lakia kohtaan, rakastan sitä paloa, jota tunnen, kun perehdyn perinpohjaisesti yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja ongelmiin ja siksi tiedän, että minä olen oikeassa paikassa. Jos en olisi näin varma, olisi tuhannesti raskaampaa elää tätä vaihetta, jossa opettelen olemaan.

Toisaalta, tiedättekö kuinka mieletöntä on olla keskellä uutta. Minä ainakin jo tiesin, mutta muistin ja näin sen uudestaan vasta nyt, selkeämmin ja tarkemmin. Koen kiitollisuutta siitä, etten antanut pelkojeni kahlita. Miten hartaasti vannoinkaan vielä kaksi vuotta sitten, etten ikinä enää muuttaisi tuntemattomaan. On hyvä luvata ja myös rikkoa lupauksia välillä.

Minun tekisi aivan hirveästi mieli väitellä ja vaihtaa haastavia näkökulmia. Olen päättänyt liittyä väittelyryhmään seuraavan kauden alussa ja toivon, että muistan. Samaan listaan kuuluu olla luovempi. Haluaisin neuloa, maalata, askarella ja uskaltaa tehdä jotakin salaa minua kutkuttavien poetry slam tavoitteideni eteen.

Aikuistumiseni prosessi aikoo edetä niin, että tästä eteenpäin aion jatkaa itseni rakastamista mitä radikaalimmissa määrin, pysyn vieläkin rehellisempänä itseäni kohtaan, olen ylpeämmin kaunis, rohkeammin aito ja mitä vähemmän välitän muiden mielipiteistä suhteessa minuun ja tekemisiini sen enemmän välitän muista. Olen läsnä, ajan tasalla, kiihkeä ja tietoinen, tarttuvalla tavalla intohimoinen. Ehkä opettelen myös menemään nukkumaan ajoissa. 

Taatelit tekevät näemmä hyvää. Kokeilkaa saatteko tekin sisua niistä. Mulla on muuten tosi kipeät pakarat eilisestä treenistä. Pitänee harjoitella nukkumaanmenoa ihan siitäkin syystä, että oon päättänyt ruveta nousemaan kuuden pintaan ehtiäkseni aina aamuisin salille heti, kun matkustusaika sinne pitenee. Eli mulla on alle kuukausi aikaa sopeutua siihen. Ajattelin myös, että voisin jotenkin rajottaa mun sallittua tietokoneenkäyttöaikaa, tietosesti sitoutua käyttämään aikaa sekä uutisiin että luovuuteen, käydä metsässä vähintään parin viikon välein ja syödä jätskiä vähän useemmin ihan vaan siks, että muuten mun tekee sitä mieli ja on ihan tyhmää olla kuuntelematta mielitekoja. Ekana listalla ainakin se maistamaton Ben&Jerry'sin maku ja LaMuun Kamajäätis. Mulla on myös kolme kirjaa ihan ykkösenä lukulistalla, joten jos menis sänkyyn vaikka ysiltä, vois ehtiä lukea hetken joka ilta. Sallin itelleni sen, etten onnistu tässä ihan vielä, mutta luulen että tää on ihan realistista siinä vaiheessa, kun mulla on oma huone. Kiitos taatelit. Palataan asiaan.

Tää juttu lähti vähän yllättäville reiteille mutta MÄ PIDÄN NIISTÄ. 

torstai 23. lokakuuta 2014

MINUA RAKASTETAAN






kiitos jatkuvasta ja rajattomasta rakkaudestanne monissa muodoissaan, 
thank you for your constant and unlimited love in all its different forms

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

ARJEN ASIOITA

tärkeimpiä juttuja: monivitamiini, mehiläisen siitepöly, Maldonin merisuola, teetä (tässä sitruuna, inkivääri ja manukahunaja, ihanaa, seuraavana ostoslistalla eilen juotua suklaa-kaneliteetä)

 oon opetellu petaamaan sängyn joka aamu

näin iloselta näytän aamulla ja silloin, kun en löydä kypsiä avokaadoja

 tulin iloisemmaksi, kun löysin nämä puoleen hintaan (täyteen hintaan saa vain raakoja persimoneja ja liian vaaleita banskuja)

 tenttiviikon opiskelut aiheuttaa tälläsiä naamoja, mutta onneks tää sormus on äitiltä ja olemassa ja mun

 kaksi kolmesta tentistä tehty ja parsakaali-, chili-, kurkuma- ja munakokkeli mahassa

seuraavaksi vähän lisää opiskelua ja illalla vesijumppaa 

tiistai 21. lokakuuta 2014

NAAMANI NÄYTTÄÄ TÄLTÄ TÄMÄN SYKSYN LOPUSSA



























Mun kämppis Krista opiskelee BFM:llä jotain mediajuttua (kivaa että oon perillä asioista) ja se on hyödyntäny mun käytettävissä olevaa naamaa pariin kotitehtävään. Viimesimmät kuvat otettiin kiireessä (niiden huono laatu on mun ja bloggerin yhteistyötä - Krista on ihan syytön siihen), nää taas ihanan kiireettömänä iltapäivänä järveä vierustavassa satumaisessa metsikössä. En löytänyt suppilovahveroita ja sormet jäätyivät ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Onneksi Krista lainasi sormikkaitaan.
Dad sano joskus että mulla on sen kulmakarvat ja nyt ku oon ollu laiska niitä nyppimään ja sukimaan on tääkin asia muistunu mun mieleen ja oon vähän tajunnu mitä se tarkotti. Mulla on muuten myös siltä saadut kurittomat hiukset päässä. Kivaa kantaa mukanaan sellasia pikkusia muistutuksia siitä kuka on ja miten mahottoman hienosta perheestä tulee.

maanantai 20. lokakuuta 2014

KYLÄSSÄ OLEMINEN TÄÄLLÄ

Tarkoittaa kakkua. Tarkoittaa koulun unohtamista ja hostellissa nukkumista ja kiertelyä ja dinopastaa ja lisää kakkua. Tarkoittaa satamasta pois kävelemistä sateessa yksin, matkalaukun kanssa, itku kurkussa. 

aamulla myöhästyin bussista (vasta ehkä kolmas kerta, vaikkakin yleensä aina joudun juoksemaan)


 kaktus oli alennuksessa ja pahaa





 
 ylempi näistä kahdesta vei voiton, vaikka jokainen pala olikin voitto itsessään

 tilasimme ensin persikoilla ja tuorejuustolla täytetyn letun ja sitten päätimme haluta myös juusto- ja valkosipulitäytteisen




Se tarkoittaa myös itseni tärkeäksi ja vaivan arvoiseksi tuntemista, naurua ja sitä, että elän seuraavaan opintotukeen asti ilman taateleita ja luomumunia (tavallisia saa kymmenen eurolla).

maanantai 13. lokakuuta 2014

SYÖN TALLINNASSA

Yritin selittää jotain hienostelua siitä, kuinka hienoa syödä yhdessä ja muuta sellaista, mutta oikeastaan vaan rakastan ruokaa ja mieluiten syön sitä missä vain ja milloin vain. Tykkään hirveästi kokkailla ja täällä riittää ihania toreja ja ruokakauppojen runsaita valikoimia. Mutta erityisesti nyt, kun on oikeasti pakko aina kokata itselleen ja ulkona syöminen kohtuullisen hintaista, on ollut mukava nautiskella ihanista ravintoloista. Välillä olemme myös kokoontuneet kaveriporukalla kokkaamaan. On hauska ottaa vaikutteita muiden ideoista, vaikka yleensä olen ollut kovin yllättynyt siitä, miten moni vasta nyt opettelee ruoanlaiton perusteita. Onneksi sain kotona tilaa harjoitella. Nyt vain odottelen uunittoman tilan päättymistä.



Kävimme äitin kanssa testaamassa Von Krahlin. Se sopii gluteenittomaan ja vegaaniin ruokailuun! Syötiin ihan superhyvät annokset puoliksi ja voin kyllä lämpimästi suositella ihan varsinkin kikhernepullia. Myös liharuoista oon kuullu kehuja. Ja täältä saa kuulemma maailman parasta juustokakkua! Väite menee testiin piakkoin.

Muita jopa gluteenittomalle vegaanille sopivia huikeen hyviä paikkoja on esimerkiksi Restoran V ja Elevant. Restoran V:ssä parasta on alkuruoista sienipatee ja täytetyt kurkut, pääruoista linssitäytteiset kesäkurpitsat ja jälkkäreistä cashewtyrni-juttu, kookos-avokaadomousse taatelisydämellä ja suklaakakku. Elevantissa parasta on linssidaal, perunacurry, juusto voikastikkeessa, samosat ja oikeestaan kaikki, mitä oon maistanu. Jälkkäri tosin kannattaa syödä muualla!


Kaiken ulkona syömisen tai yksin kokatun vastapainoks on kivaa laittaa ruokaa myös porukalla. Tässä on kaikenlaisia huippuja ihmisiä ja iso padallinen Xavierin linssicurrya, mun improvisoitua pikaversiota naan-leivästä ja salaattia. Jälkkäriks syötiin Carolinan ja Mariamin oivallusta: ruisleipäkanelijogurttia ja appelsiinia (oih!). Seuraavana meillä on suunnitelmissa ainakin shakshuka.

Söin myös ihanalla tyttöporukalla tortilloja keskiviikkona ja nauroin niin, että mua on naurattanu koko loppuviikonkin. 

Suunnittelen jo, että mitä kaikkea Julille on täällä ruokittava.

lauantai 11. lokakuuta 2014

PILVILEIKKEJÄ

Pilviä on mukava seurata. Niiden katselu on ehkä aijallemme epäsovinnaisin ajanviete: tehotonta, tarkoituksetonta ja vailla minkäänlaista tuottoa. Rikkokaa rajoja. Katselkaa pilviä.







torstai 9. lokakuuta 2014

KÄVIPÄ ÄITINI KERRAN JA PARI MUUTA HETKEÄ

Äiti tuli viikonlopuksi. Edeltävä viikko oli yllätyksellisyydessään iloinen, viikonloppua seuranneet päivät ennekuulumattoman raskaat.


Minulla on puhelimessa pilvin pimein pilvikuvia. Täällä kaupunki hiljenee öisin, muttei vaivu uneen koskaan ja pilvet järjestäytyvät muodostelmiksi mielialastaan riippuen.
Hifistelen kahveja ja löysin sellaisen kotoisan kolon, jossa voin sitä tehdä sydäntä ruokkivassa atmosfäärissä.

Äiti on ihmisistä mitä parhain. Mä sain olla ja tuntea ja olla ja nauraa ja itkin kun äiti lähti. En muista koska oisin viimeks sitä ennen tirauttanu, vaikka aikoinaan se oli aika päivittäistä. Toiset itkut tuli muutama päivä sitten, kun alkoi tuntua, että liian moni raskas huoli söi mua sisältäpäin. Jospas se tästä taas lähtis liikkeelle. Eilen mulla oli yks kivoimmista tähänastisista illoista. Jokapuolella on kivoja ihmisiä.
Onkin aika vaikeeta muuttaa sekä pois kotoa että uuteen maahan. Kivaa, mutta vaikeeta. Vaikeeta olla liian lähellä ja liian kaukana ja liian nuori ja liian vähän ja liian paljon ja liikaa tunteita. Tai liian vähän ruokaa jääkaapissa illan päätteeks tai liian vähän jaksamista johonki tiskaamiseen.


Täällä alkoi syksy muutama päivä ennen äitin saapumista. Selverin edessä olevat puut sulautuvat keltaiseen seinään ja punaisiin kirjaimiin ja minulla on aina liian kiire bussiin ehtiäkseni niitä kyllin ihastelemaan. Tämän syksyn aikana yksi tärkeimmistä asioista, aivan erilaisessa mittakaavassa kuin ennen, on ollut posti. Ihanimmista ystävistäni eräs lähetteli mitä herkullisimpia yksityiskohtia matkastaan Euroopan halki, äiti ja pikkuveljistäni pienempi ovat lähetelleet pieniä elämänsulostuttajia paketeissa ja kaksi elämässäni merkityksellistä ystävää lähettivät myös yhden kauneimmista postikorteista reililtään. Postini löydän ulko-oven viereiseltä pöydältä. Tunnistan omani yleensä jo kaukaa.

Kun äiti saapui, oli muutamaa viimeistä päivää kylmempi tuuli, mutta silti rapsakka ja raikas syksysää. Söimme herkullisimpia täytettyjä kesäkurpitsoja tulisen tofun kera, jälkkäriksi avokaadokookosmoussea taatelisydämellä sataman edustalla, penkillä. Taksi hurautti meidät myöhässä hassujen saunojen ja viileiden altaiden spaahan. Tapamme mukaan söimme hotellin valkoisissa lakanoissa tulista intialaista ja nauroimme ja välihuomiona vain tahdon mainita, että rakastan äitiäni aivan yhtä paljon kuin ennenkin. Viimeksi söimme intialaisen yöateriamme Jyväskylässä. Siellä sai aikoinaan ainakin rautatieasemalta hyvää intialaista. Tuolloin söimme juustoa pinaattikastikkeessa ja jotakin muuta ja samosaseita. Tällä kertaa herkuttelimme kasviksilla kikhernetaikinassa ja perunacurrya ja daalia ja kaikki oli tulista ja lämmintä ja ihanaa. Söin loput yöpalaksi ja mahassa tuntui mausteisen lämpimältä vielä seuraavana aamuna.



































Söimme paljon ihanaa ja erityisesti ihanaa oli suklaakakku myöskin sängyssä, koska sellainen vain on mukavaa. Viikonlopussa ei kuitenkaan suinkaan ihaninta ollut mikään suuhunpantava. Oli ihaninta kertoa ne asiat, joista ei tule puhelimessa puhuttua tai whatsapissa mainittua. Oli ihaninta kuunnella toisen tuhinaa korvan vieressä ennen nukahtamista ja saada kiukkuilla ja olla vähän vähemmän kypsä ja vähemmän vahva ja vähemmän itsenäinen kuin aina muulloin.
Äiti toi parasta mysliä ja se on yhtä koukuttavaa kuin muistinkin. Tai koukuttavampaa. Syön juuri päivän viidettä kulhollista. Löysin myös Oatlya Rimistä.
Äitin lähtöön liittyvien itkujen ja alkuviikon hermoilujen lisäksi viikkoon on kuulunut virkkaamista, makean, mehukkaan omppuhillon keittelyä (rappukäytävään jätetyistä ilmaisista ompuista), asuntonäyttöjä, kirppislöytöjä ja tortillailta kumpuilevassa naurussa. Tärkeitä näpyteltyjä keskusteluja, koulutöiden palauttamista ja Julin ilmoitus saapumisesta ensi viikolla (voi, miten kutkuttaa, voi, miten mä siitä ystävästä pidän).






























en voi käsittää, että tässä vain kotikulmillani keikistelen


on okei olla tietämättään tyyliään, silloin ei tarvitse olla millekään tyylille uskollinen: tässä iloitsen uusista pökistä, joissa pylly näyttää ihan erityisen hyvältä ja joissa oon ihan hupsu ja ei-mihinkään-muotiin-sopiva ja oikein hyvä juuri näin







































tämä sormus on kivoin kaikista, koska se on niin hulvaton ja kimaltava ja hassu ja saa minut iloiseksi ja se on äitiltä ja sopii myös ihan mihin tahansa

PS. Pakko sanoa, että tehokkaan tietokoneenkäytön proffa ei hyväksyisi tämän postauksen formatointia mutta ei huolta EN MINÄKÄÄN teen vain kuten tehtävä on näissä olosuhteissa