keskiviikko 31. joulukuuta 2014

VUOSI


Täytän vuosia aina joulukuun lopussa, eikä minun siksi tarvitse tehdä uudenvuodenlupauksia - voin sen sijaan samoihin aikoihin miettiä, mitä tulevalta ikävuodelta tahdon, millaisen elämän sen ikäisenä elää.
Tämänikäisenä kaipaan tasapainoa ja samanaikaisesti sekä enemmän, että vähemmän itsetutkiskelua. Haluan osata enemmän kuunnella itseäni, mutta vain joissakin tilanteissa, sillä vielä sitäkin enemmän tahtoisin oppia yhä useammin kääntämään huomioni pois itsestäni ja sen sijaan nähdä muita ja olla siunaukseksi ympärillä oleville. Oikeastaan olen tullut myös siihen lopputulokseen, että kuuntelemalla itseäni olen oppinut hyvinvoinnistani kaikkein tärkeimmän, sen, että voin parhaiten, jos osaan olla keskittymättä niin paljon itseeni. 
Olen myös ymmärtänyt, että on tartuttava omaan keskeneräisyyteensä ja vaalittava sitä. En tule koskaan uudestaan olemaan sitä, mitä olen nyt, mutten myöskään koskaan valmis. Ehkä, jos opin elämään tätä todeksi ennen seuraavaa syntymäpäivääni, olen askeleen lähempänä tavoittelemaani tasapainoa.
Joskus usea pieni askel on yhtä suurta harppausta parempi vaihtoehto ja sanonta siitä, että joskus on otettava kolme askelta taaksepäin ennen kuin pääsee yhden eteenpäin, pitää paikkansa. Toisinaan on kuitenkin vain päätettävä ja otettava yksi älytön harppaus eteenpäin, joko todistukseksi omasta kykeneväisyydestään tai päästäkseen eteenpäin. Joskus harpattuaan joutuu palaamaan alkuun ja kävelemään saman reitin pienin askelin tai vaihtamaan reittiä.
Ei mikään tunnu niin runolliselta, kuin miltä sen voi sanoin saada kuulostamaan, ja elämässä turhauttaa ja tuntuu kipeältä, eikä aina tee mieli liikkua mihinkään, saatikka tietoisesti valita kääntää katsettaan oman minuutensa ympärillä pyörivästä elämästään. Toisinaan kannattaa kuitenkin pistää tuskiaan kirjalliseen muotoon, opeiksi, joita voi seuraavana vuotenaan koettaa jaksaa muistaa ja hetkittäin muistaa ymmärtää.

Olen siis tässä nyt ja seuraavaksi vuosia täytettyäni muualla ja se on riittävää.

torstai 18. joulukuuta 2014

KATSELMA

Spontaanisti hain, pääsin, pakkasin laukkuni ja lähdin Tallinnaan. Olin jo vaikka kuinka pitkään suunnitellut ihan muuta ja olin ollut suunnitelmastani täysin varma, mutta meidän perheessä on ennenkin ollut tapana tarttua jännittäviinkin mahdollisuuksiin lyhyelläkin varoitusajalla. Idean saadasseni tiesin jo lähteväni.
Edelleen hankalinta on olla vastuullinen ja huolellinen suhteessa esimerkiksi rahaan sekä se, ettei minusta koskaan huolehdi kukaan muu kuin minä itse. Paitsi välillä kämppis Krista, joka jakaa omastaan aina, jos tarvitsen jotakin. Korvaamatonta.
Toisiksi hankalin asia on olla liian kaukana ja ikävöidä. Kotiin pääsee kyllä, jos sinne matkustamiseen jaksaa varata puolikkaan päivän (ja jos malttaa olla täältä poissa), mutta lähdön hetkellä iskee väistämätön kaipuu jäädä ja suuri paluuväsymys. Kaukaa joutuu katselemaan kuvia juhlista, illanistujaisista ja hetkistä, joihin ei ehdi eikä pääse mukaan. Ehkä olisi ollut vaikeampaa, jos en olisi jo kokenut saman kertaalleen muutettuani Turusta, mutta ei siihen kai koskaan kuitenkaan totu. 
Parasta on, että luennon jälkeen voi päättää lähteä kirppareille, syömään, torille, kahville tai salille, eikä siitä tarvitse ilmoittaa kenellekään. Voi myös sopia tunnin keilauksesta ja sittenkin sen jälkeen vielä olla aamukahteen asti pelaamassa biljardia hyvällä porukalla tai jäädä iltaopiskelujen päätteksi toisen luo yökylään, koska kylmä ja pimeä kotimatka houkuttaa paljon vähemmän kuin toisen pehmeä yöpaita ja lämmin peitto. 
Kerran söin keskellä yötä puoli paketillista taateleita maapähkinävoilla ja toisella kertaa hyvästelin vieraita porraskäytävässä viideltä aamulla. 
Opiskelen aivan oikeaa alaa. En ole aivan varma natsaavatko oma tiedonhaluni ja kunnianhimoni täysin tämänhetkisiin pohjustaviin kursseihin, jotka tuntuvat välillä kiertelevän samoissa, vanhoissa aiheissa, mutta sen kestän. Keväällä pitäisi jo alkaa päästä itse asiaan.
Tunnen olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja nautin. Alkoi jo joululomaa ajatellessa tulla ikävä täältä saatuja ystäviä, joten sovimme treffejä joululomalle. En malta odottaa paluuta viidennen kerroksen kämppäämme jatkamaan sisustelua ja istuskelemaan omiin sohvannurkkiimme iltaisin. Odotan alkavan vuoden täyttä tapahtumakalenteria ja ystäväporukan kanssa perinteisesti jaettuja sunnuntaipäivällisiä. On niin monta sellaista ihmistä, joiden kanssa jaettu aika on niin lämmittävää, että odotan jo sen jatkumista.
Olen kuitenkin tavattoman innoissani alkavasta joululomasta. Sellaisella tasapainoisella, vapautuneella tavalla innoissani. En innoissani siksi, että pääsen täältä pois tai siksi, että kaipaisin johonkin muuhun elämäntilanteeseen. Siksi, että saan siellä jakaa aikaa ja hetkiä rakkaimpien ihmisten kanssa, viettää päiviä ikävöityjen ystävien kanssa. Ihanaa saada mennä ja ihanaa saada sen jälkeen palata.


Olen onnellinen.

maanantai 15. joulukuuta 2014

TÄMÄNHETKISIÄ

sairastan
tenttejä
yliopiston ensimmäinen lukukausi melkein jo ohi
ihan jo kohta joululomaksi kotiin (luvassa äitin sanoin hoivaa ja hemmottelua)
jouluostokset tekemättä
torilta kolmenkymmenen sentin kilohintaan kaksi kiloa kypsiä banaaneja
ihania ystäviä
sunnuntaibrunssi
kämppiksen synttäribileet ja maailman rumin mutta mitä parhain suklaa-kahvikakku
stressiä
granaattiomenia
kuusi kiloa kurpitsaa pakastimeen
pinkit veluurihousut
kuiva iho
liian pitkiksi venähtäneet hiukset
väsymys
uskomaton tyytyväisyys elämään
odotus

torstai 11. joulukuuta 2014

VILLATAKKITYTTÖJEN JOULUKALENTERI, LUUKKU 11


Ohjeita jouluilon löytämiseen

tee aikaa jouluilon tuntemiselle
luo jouluiloa ympärillesi leipomalla, askartelemalla ja sytyttämällä kynttilöitä
rauhoitu
pysähdy
tanssi joulumusiikin tahtiin
anna aihetta iloon muille, sekä tutuille että tuntemattomille
käy vilkkailla jouluostoksilla, mutta vain seuraamassa ihmisvilinää
huomaa joulu: ihastele valoja, antamista, touhuamista, makuja ja tuoksuja
nauti valmisteluista
paketoi rakkaudella
anna
vaali rakkaita perinteitä, luovu niistä jotka tukahduttavat
osoita välittämistä
älä ajattele louluilon löytämistä liikaa - anna sille tilaa ja aikaa saapua itsekseen

Edellisen kalenteriluukun löydätte hurmaavan Amandan blogista, seuraavan Karoliinan sympaattisesta blogista

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

PÄÄSSÄNI HYÖRII

Oppiiko itseään rakastamaan mutkattomammin jos tuskistaan puhuu vai jos on puhumatta
Kuinka monta kertaa on kuljettava kantapään kautta osatakseen seuraavalla kerralla

perjantai 5. joulukuuta 2014

KOTIKOLO

Muutin joitakin viikkoja sitten. Tässä muutama pieni yksityiskohta vielä kovin keskeneräisestä kotisisustuksestamme. Ihan vain pienetkin jutut saavat paikat tuntumaan kotoisalta. Kyllä täällä kelpaa aamupalansa syödä päivä toisensa jälkeen.




keskiviikko 3. joulukuuta 2014

VILLATAKKITYTTÖJEN JOULUKALENTERI, LUUKKU 3

Leipominen on rentouttavaa, rauhoittavaa ja lämmittää keittiön lisäksi suun ja mielen. Tämä seuraava ohje on helppo ja herkullinen, leivän ja kakun välimaastosta oleva herkku, joka sopii syötäväksi sellaisenaan, voideltuna tai kuorrutettuna, teen, kahvin tai kaakaon kanssa, yksin tai yhdessä. Ohje on muuntautumiskykyinen ja lisäänkin mukaan muutamia erilaisia vaihtoehtoja ja ideoita.

HUOM!! Tässä oli alunperin vegaaniversioon ohje myös, mutta se ei ollut toiminut ja haluan itsekin vielä testata, ennenkuin päivitän vegaanin version ohjeesta tähän. Pahoittelut!


 Lämmittävä mausteinen banaanileipäkakku (gluteeniton)

5 dl kaurajauhoa (voit myös käyttää vehnäjauhoa tai korvata osan jauhoista manteli- tai riisijauhoilla)
1 dl fariinisokeria, kookossokeria, muskovadosokeria (voit jättää nämä tahtoessasi pois ja/tai korvata tilkalla hunajaa/vaahterasiirappia/usealla tuoreella muussatulla taatelilla, sekoita ne tällöin kosteisiin ainesosiin)
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
ripaus merisuolaa
2 tl kanelia
1-2 tl inkivääriä
1 tl kurkumaa
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl maustepippuria
ripaus neilikkaa

3 kypsää banaania (tai yhden tilalle vajaa desi paahdettua ja soseutettua myskikurpitsaa tai desi raastettua kesäkurpitsaa)
2 kananmunaa
3 rkl voita/kookosöljyä/oliiviöljyä
1/2 dl piimää (myös maito tai kasviperäinen maito käy oikein hyvin)

Halutessasi:
pähkinöitä pienemmäksi paloiteltuna
rusinoita tai taateleita
tummaa suklaata rouhittuna

1. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen
2. Sekoita kuivat aineet keskenään
3. Muussaa banaanit ja sekoita niiden joukkoon muut kosteat ainesosat
4. Kaada jauhoseos kosteiden ainesosien joukkoon ja kääntele ne hellästi sekaisin. Taikinan tulisi olla kosteaa ja tahmeasti valuvaa, ei siis liian nestemäistä mutta ei myöskään jämäkkää. Voit lisätä tarpeen mukaan hieman nestettä tai jauhoja jos koostumus on esimerkiksi kananmunien tai banaanien koon takia muunlainen.
5. Voit vielä lempeästi kääntää taikinan joukkoon pähkinöitä, rusinoita, taatelinpalasia tai suklaahippuja.
6. Kaada taikina vuokaan. Käytin matalaa lasista vuokaa, mutta myös leipä-, muffinsi- tai peltivuoka kävisi varmasti oikein hyvin. Voit ripotella taikinan päälle vielä kaurahiutaleita, pähkinöitä tai siemeniä koristeeksi.
7. Paista 35-40 minuuttia (tai valitsemastasi vuoasta riippuen enemmän tai vähemmän) kunnes leipäkakun pinta on kullanruskea ja siihen tökättyyn hammastikkuun tarttuu meheviä murusia.

Minä levitän mieluiten banaanileipäkakkuni päälle normaalisuolaista voita, mutta sen kanssa tarjoiltavaksi sopisi myös ihanasti hunajan kera vatkattu mascarpone-juusto.

Joulukalenterin edellinen, minussa innostusta aiheuttanut luukku löytyy viehättävimmän Eerikan blogista ja seuraava suloisen Jennan blogista

tiistai 2. joulukuuta 2014

ILOJA



Pieni lista joulukuun tähänastisista iloista

kenkien alla rouskuva lumi
poskia nipistelevä pakkanen
luomuhunajalusikallinen 
ystävän olohuoneessa lojuminen
kanelin ja rosmariinin kera paahdettu kurpitsa
jättimäisen huivin suojaan kääriytyminen 
oman avaimen kääntäminen oman oven lukossa
vierailevan ystävän odottelu
Tallinnan hullunkuriset ja vinksahtaneet jouluvalot
suklainen suupala aamuisin (Fazerin joulukalenteri on ehkä suosikkini kaikista)
tyynyllä odottava postikortti
kipristelevät poskipäät ja punainen nenä
jouluikkunoidenkatselukierros ystävän kanssa
sänkyyn tarjoiltu kahvikupillinen