torstai 18. joulukuuta 2014

KATSELMA

Spontaanisti hain, pääsin, pakkasin laukkuni ja lähdin Tallinnaan. Olin jo vaikka kuinka pitkään suunnitellut ihan muuta ja olin ollut suunnitelmastani täysin varma, mutta meidän perheessä on ennenkin ollut tapana tarttua jännittäviinkin mahdollisuuksiin lyhyelläkin varoitusajalla. Idean saadasseni tiesin jo lähteväni.
Edelleen hankalinta on olla vastuullinen ja huolellinen suhteessa esimerkiksi rahaan sekä se, ettei minusta koskaan huolehdi kukaan muu kuin minä itse. Paitsi välillä kämppis Krista, joka jakaa omastaan aina, jos tarvitsen jotakin. Korvaamatonta.
Toisiksi hankalin asia on olla liian kaukana ja ikävöidä. Kotiin pääsee kyllä, jos sinne matkustamiseen jaksaa varata puolikkaan päivän (ja jos malttaa olla täältä poissa), mutta lähdön hetkellä iskee väistämätön kaipuu jäädä ja suuri paluuväsymys. Kaukaa joutuu katselemaan kuvia juhlista, illanistujaisista ja hetkistä, joihin ei ehdi eikä pääse mukaan. Ehkä olisi ollut vaikeampaa, jos en olisi jo kokenut saman kertaalleen muutettuani Turusta, mutta ei siihen kai koskaan kuitenkaan totu. 
Parasta on, että luennon jälkeen voi päättää lähteä kirppareille, syömään, torille, kahville tai salille, eikä siitä tarvitse ilmoittaa kenellekään. Voi myös sopia tunnin keilauksesta ja sittenkin sen jälkeen vielä olla aamukahteen asti pelaamassa biljardia hyvällä porukalla tai jäädä iltaopiskelujen päätteksi toisen luo yökylään, koska kylmä ja pimeä kotimatka houkuttaa paljon vähemmän kuin toisen pehmeä yöpaita ja lämmin peitto. 
Kerran söin keskellä yötä puoli paketillista taateleita maapähkinävoilla ja toisella kertaa hyvästelin vieraita porraskäytävässä viideltä aamulla. 
Opiskelen aivan oikeaa alaa. En ole aivan varma natsaavatko oma tiedonhaluni ja kunnianhimoni täysin tämänhetkisiin pohjustaviin kursseihin, jotka tuntuvat välillä kiertelevän samoissa, vanhoissa aiheissa, mutta sen kestän. Keväällä pitäisi jo alkaa päästä itse asiaan.
Tunnen olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja nautin. Alkoi jo joululomaa ajatellessa tulla ikävä täältä saatuja ystäviä, joten sovimme treffejä joululomalle. En malta odottaa paluuta viidennen kerroksen kämppäämme jatkamaan sisustelua ja istuskelemaan omiin sohvannurkkiimme iltaisin. Odotan alkavan vuoden täyttä tapahtumakalenteria ja ystäväporukan kanssa perinteisesti jaettuja sunnuntaipäivällisiä. On niin monta sellaista ihmistä, joiden kanssa jaettu aika on niin lämmittävää, että odotan jo sen jatkumista.
Olen kuitenkin tavattoman innoissani alkavasta joululomasta. Sellaisella tasapainoisella, vapautuneella tavalla innoissani. En innoissani siksi, että pääsen täältä pois tai siksi, että kaipaisin johonkin muuhun elämäntilanteeseen. Siksi, että saan siellä jakaa aikaa ja hetkiä rakkaimpien ihmisten kanssa, viettää päiviä ikävöityjen ystävien kanssa. Ihanaa saada mennä ja ihanaa saada sen jälkeen palata.


Olen onnellinen.

4 kommenttia:

  1. Ihana teksti! Samaistun tosi hyvin :)

    VastaaPoista
  2. voi olet niin hurmaava !
    jos joskus tarvitsen vinkkejä Tallinnan söpöimpiin juttuihin, saanhan kysyä sulta ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhannesti sitä samaa olet sinä! Tulethan ehdottomasti kysymään! Ois ihanata kertoa niitä sulle!

      Poista