keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

NÄEN SINUT ORVOKEISSA

Näen sinut orvokeissa
pinkeissä lenkkareissa, baleteissa
hetken peilissä
vallattomissa kiharoissa

Kuulen sinut rapisevissa lumissa
sittemmin hiljenneissä sävelmissä
lintujen liverryksissä
kyynelissä

Löydän sinut suklaakakuista, kutituksista
rivien välistä
sieluni tyhjistä tiloista

Toistelen nimeäsi ja se muuttuu ontoksi
hajoaa palasiksi, menettää 
Liitän päätteeksi sisko
Eikä mikään nimi ole koskaan ollut yhtä täynnä merkitystä

Olet siellä, mihin en yllä
Katson tanssivia pilviä ja toivon nelivuotiaan silmiä,
jotta minäkin näkisin niiden lomasta
vielä pilkahduksen sinua

ristiriita kylkiluiden suojassa
se haluaa uskoa siihen

6 kommenttia: