tiistai 19. toukokuuta 2015

SYDÄNYSTÄVYYS

Sydänystävyys syntyy niin, että avaat sydämesi ja päästät ystäviä sisään. Se voi läikähtää hetkessä tai kuroutua puroina sielusta pulppuavaan sydämeen. On niin hyvää olla ystävä. On hyvää keikkua toisen veneessä hetki. On hyvää, että toinen muistaa, miten sanoa suomeksi rakastavansa ja surra sitä, ettei tiedä milloin seuraavaksi näkee ja helähtää ilosta, kun muistelee ja tietää, että kaikkialla on pala sydäntä ja vieläkin se pumppaa vahvana tuossa noin, rintakehässä.
Noissa kasvoissa minä riemastun ja ystävyys ja sydämet ovat niin monimuotoisia, että toisaalla on naljailua ja kiusoittelua, naurua kutkutusta hupsutusta, muualla herkkyyttä, turvaa, suloisuutta, pysähtymistä. Sydänystävyys on niin hyvää niin hyvää niin hyvää en halua sen loppuvan elämästäni koskaan
(viikon sisään mahtuneet, luokseni saapuneet, tässä)

Äiti on rakkaudessaan luja, järkkymätön, vankkumaton ja ikuinen, täynnä toivoa, viisautta, lämpöä, rohkeutta ja rohkaisua. Se, että joku voi tuntea, kuten äiti minut, ja silti nähdä minussa niin paljon, minkä vuoksi olla horjumaton, ostaa vintage-mekkoja, kutkutella leuan alta ja olla puhelimen ääressä aina kun minulle sopii - se on sydämen liikkeelle sykäyttävää ystävyyttä

Aina tavoitettavissa, tarpeen tullen läsnä ja luotettavissa, pysyvää, kiireetöntä, korvaamaton Susa ja ystävyys, joka on pysynyt kahden muutonkin läpi, nähnyt minut ja elämäni ja edelleenkin aina vaan pysynyt

 Yhteys ja yllätys, pyrskähtävää, pyrähdys, pirskahteleva pöläys, viilettänyt viikko ja vipeltäviä, kiireessä jaettuja mahanauruja, sydämestä toiveita ja elämän tarkoitusta. Henkäys virtaa ja sysäys, syvä kiitollisuus ja riipaiseva välimatka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti