torstai 21. toukokuuta 2015

TÄLLAINEN PÄIVÄ

Eilen tein lukuvuoden viimeisen tenttini (hyvin meni). 
Tällöin olin juuri lähdössä, nyt juuri palaamassa. Kymmenen kuukautta. Mieletöntä. Kymmenen kuukautta mielettömyyttä.
Ja tänään lepäsin.

Vuorokauden vaihtuessa lojuin sohvalla kämppisystävän kanssa katsomassa Parks and Recreationia (noin viidettä peräkkäistä jaksoa) ("yks viel"). Heräsin harmaaseen valoon kasvoilla, valuin sägystä, petasin sen ja sitten taas sotkin, sillä halusin pakata päiväpeiton ja koristetyynyt (me muutetaan, mut ei todellakaan pois Tallinnasta). Oon Tallinnassa jättäny sängyn petaamatta ainoastaan sairastaessa. Ken oiskaan vuos sitten uskonut. En voinu listata kiitollisuuksia enkä kirjottaa tajunnanvirtaa (aamurutiini uudesta vuodesta lähtien), koska en löytäny kynää. Että sellanen aamu. Vähän laulahdin ja tanssahdin ja lakkasin varpaankynnet.
Vastasin yöllä toiselta puolelta maapalloa lähetettyyn kysymykseen siitä miksi valvoin niin myöhään ja siitä, katsoinko maratonina Netflixiä. Osuipa oikeaan.

Söin aamupalaa sängyssä. Ostin pari viikkoa sitten Prisma-reissulla paljon kookosmaitoa, koska lisäaineeton on siellä halvempaa. Tajusin, että sen saa käyttää mihin vaan, kunhan käyttää. Niinpä kaadoin sitä hirssipuuron päälle. Taatelitkin piti syödä loppuun. Suli suussa se aamupala ja ajattelin haluavani huomenna samaa. Kuuntelin samalla pari podcastia. 
Makoilin aika pitkään. En tykkää vaan olla, ellei se oleminen ole vaikka liikkuvaa tai luonnossa. Mutta tänään taas testasin ja hetken se tuntu ihan vapauttavalta. Katoin vähän youtube-videoita. Tajusin olevani jo ihan pihalla niistä kuvioista, eikä enää kiinnostanu. Lopetin ja viikkasin vaatteet matkalaukkuun. Oikeesti tarviin niitä vielä viikon. 
Kävin ulkona lusikoimassa yrttiruukkuihin multaa ja istutin Keilasta tuomani kasvin alut. Napsasin omasta porraskäytävästä kaksi pientä mehikasvia. Ajattelin sitä, kuinka hupsu olen, kun kuskaan kaiken muun lisäksi tällaisia ensi viikolla Suomeen.
Söin lounasta. Sain viikonloppuna 20 luomumunaa Pärnusta kuljetettuna ja edellispäivänä ostin tummaa ciabattaa, pienjuustolan savustettua juustoa, luomutomaattia. Söin niitä kaikkia. Oon palannu vehnään, sitä saa syödä aina kun huvittaa. Käytännössä aina silloin tällöin tekee mieli. Esimerkiksi tota leipää.
Sit en enää jaksanu vaan oleilla ni kävin kynäostoksilla ja postittamassa pari suklaata. Ihanaa liimata postimerkkejä. Ihanaa kävellä. Aurinko tuli esiin. Seurasin yhtä lintua, samanlaista ku eilen. En taaskaan saanu hyvää kuvaa, en siitä, enkä sen nokassa heiluvasta madosta. Kampaamossa tanssahteli tyylikäs herrasmies.
Kävellessä ajattelin sitä, kuinka vaarallinen ihminen on yhteiskunnalle (yksilöille ja muille tahoille) kun kokee olevansa tarpeeksi, kun kelpaa itselleen, kun se, mitä itsellään jo on, riittää. Ymmärrättekö mitä ajan takaa? Että sellainen ajatus tälle päivälle.
Kotona kokeilin viikonloppuna kotiutettua vintage-ihanuutta ja tunsin, etten voi olla kuin prinsessa, kun minulle on tällainen suotu. Se istui edelleen kuin se olisi minua varten tehty, tajusin, että pikkuinen pussukka sopi siihen ja ihastelin sitä, ettei kimalletta voi olla liikaa.
Söin jämiä: kermasta palsternakka-kukkakaalikeittoa, kikherneitä ja ituja. Istuin takaisin sohvalle. Nyt kirjoitan tämän. En tiedä vielä, miten päivääni tästä jatkan. Käyn varmaan kirjoittamassa ne kiitollisuudet, joitka eilen aamua varten päähäni säilöin, ja jotka kävellessä kertyi puhelimen muistioon. Päätän, menenkö salille nyt vai aamulla. Syön käsityöjogurttia, tyrniä ja luomuhunajaa. Varmaan maalaan. Ehkä menen ajoissa nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti