keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

KUN MENNYT ELÄÄ KULMISSA

Vieläkin
Näissä nurkissa kaikuu ulvova kaipuu
Risteyksissä soi
onneton 
     onneton 
         onneton

ja peilit täynnä riittämättömyyttä, minua, joka on aina liikaa tai liian vähän
lähdin ilman aikomuksia palata
en ole enää se

Enkä oikein osaa katsoa pois
Niinpä onnen löytäminen arjessa,
se mikä aikaisemmin pirskahdutti,
nyt
vain 
väsyttää
Ja valun tyhjäksi
Mutta onnea on siis löytynyt

Miten sidoksissa voikaan olla heijastuksiin,
aiemmin tallottuihin polkuihin,
tienvarsiin

Minä olen
väkevä vahva itsenäinen
onnellinen naurava ja pulppuava
ja
rakastan määrätietoisesti
kuljen voimakkaasti
olen täynnä
Mutta toisilla kulmilla
kun täällä - täällä pyristelen

maanantai 8. kesäkuuta 2015

KESÄSÄIKEISSÄ

Parvekkeella asteita kolmekymmentäyksi
Ulkona noin viittätoista
Ja tuulee niin että
Lautasetkin pölähtävät repusta ja
noukimme niitä nurmelta,
heinikosta,
rantaviivaa pitkin
Kyykky tuulensuojassa
kallioon nojaten
Katse merellä
hereillä lohkareiden rapeassa kosketuksessa 
 Havupuun tuoksu korvan takana
Voi, ollapa aina tässä
herätä kuohuvaan mereen, huohottaviin puihin, herpaantuneisiin varpuihin
Tyrskyissä pauhaa/rauhaa
 Pihamaalla pusikoita kolmekymmentäyksi
Ulkona noin miljoonaa
Ja ailahtelee niin että
Iloakin pölähtää pienestä ja
etsin sitä nurmelta,
heinikosta,
rantaviivaa pitkin
Tuulee kovasti