keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

KUN MENNYT ELÄÄ KULMISSA

Vieläkin
Näissä nurkissa kaikuu ulvova kaipuu
Risteyksissä soi
onneton 
     onneton 
         onneton

ja peilit täynnä riittämättömyyttä, minua, joka on aina liikaa tai liian vähän
lähdin ilman aikomuksia palata
en ole enää se

Enkä oikein osaa katsoa pois
Niinpä onnen löytäminen arjessa,
se mikä aikaisemmin pirskahdutti,
nyt
vain 
väsyttää
Ja valun tyhjäksi
Mutta onnea on siis löytynyt

Miten sidoksissa voikaan olla heijastuksiin,
aiemmin tallottuihin polkuihin,
tienvarsiin

Minä olen
väkevä vahva itsenäinen
onnellinen naurava ja pulppuava
ja
rakastan määrätietoisesti
kuljen voimakkaasti
olen täynnä
Mutta toisilla kulmilla
kun täällä - täällä pyristelen

4 kommenttia:

  1. oi, en osaa sanoa mitään ihmeellistä tai hienoa mutta sanon oioi

    VastaaPoista
  2. Rakas.........
    Oot niin taitava!!
    Mä en osaa sanoa myöskään mitään tästä takas, mut huhhuh, rakas, huhhuh!!
    Sä oot just tota "Minä olen
    väkevä vahva itsenäinen
    onnellinen naurava ja pulppuava
    ja
    rakastan määrätietoisesti
    kuljen voimakkaasti
    olen täynnä"
    <3
    X!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä koitan ainaki? Joskus oon ja joskus en ja silti sä oot vierellä

      Poista