maanantai 24. elokuuta 2015

NE KÄYVÄT TOTEEN


alkavat t-kirjaimella
ja
tuoksuvat lämpimiltä kesäöiltä
tuntuvat ihailevilta katseilta
maistuvat suolaiselta
makealtakin

(katsokaa, kuinka kauniina minut kameran takaa, kukkivan keskellä, nähtiin)

torstai 20. elokuuta 2015

VAIKENEN SOLMUJA; AVAA MINUT

Tässä päiväkirjassani on välähdyksiä, häivähdyksiä, vihjeitä asioista, jotka useimmiten hiljenevät sisälleni
Ja niin, kummastelen
En ole elänyt vaikenemisen kulttuurissa, mutta kasvoin siihen kuitenkin, on yksityistä pysyä yksityisyydessäni, tuttua pysyä tuttuudessani
Enkä täysin tunne itseäni kuitenkaan
En ole käsittänyt tätä ennen, en tunnistanut tätä toistuvaa ilmiötä, sen haitallisuutta elämälleni

Enkö voisi rakoilla, eikö rikkinäinen sisälläni voisi halkaista ulkokuortani, päästää sanoja suustani
Olen aito, vain harkitusti, vahvoissa rajoissa
On niin paljon kertynyttä, miksi jakaisin sen, kun olen sen
niin
olen aina hallinnut sen sisälleni
Minun kannettavakseni kai

Onkohan se, kahlittu, harkiten kasattu ja järjestelty, kuitenkin aidointa minua
Miten sen loisi itsensä ulkopuolelle, kun se on sisäpuolelle jo kotiutunut
En halua piiloutua / en halua paljastua
Mutta
haluan aitoa aitoa aitoa

Löytyisiköhän sitä lisää näin läheltä
Siksikö täällä päiväkirjassa usein tuntuu niin itseltäni
Niin haavoittuvaiselta
Aidolta

Kun sanoissa heijastuu sitä, mikä muuten jää sanomatta

PS. Aitoa yhteyttä ei synny, jos vastaa syvään aitoon aina vain omalla hallitulla aidollaan
Syvä aito ei ole hallittua aitoa
Syvä aito voi olla vaikeaa aitoa tai helppoa aitoa, mutta se ei ole vain tarkasti punnittua ja harkittua
Aito yhteys on: aito vetää puoleensa aitoa
Tasapaino löytyy kun syvään aitoon vastataan syvällä aidolla
Avaa minut
Avaa aitoni
Yritän uskaltaa, oppia osaamaan, antaa sen irrota solmustani
Koska vaiettuna en ehkä hallitsekaan sitä - se enemmän minua

PAISTA SIIHEN MIKÄ MINUSSA ON KYLMÄÄ




Palasin kotiin ja jokin sydämessä keveni
                                    Aurinko täplittää ihoani
                                                  Kynteni maalaan samanvärisiksi kuin huuleni

Lepattavassa helmassa tunnen oloni
ihmeelliseksi

maanantai 17. elokuuta 2015

MINUUN HENGITTÄÄ UUTTA

Saan keuhkoihini lisää elämää jutuista elämässä. Tässä muutama hyvä tältä kuulta:

mökkireissut (palauttakaa minut alkuperäiseen luonnontilaani, kiitos, on hyvä jatkaa tämän jälkeen)
The Elegance of the Hedgehog (mitä ajatuksia annoitkaan, tämän kirjan muistoa kannan vielä pitkään)
StyleLikeU (meitä on niin monenlaisia, olemme niin kauniita, on hienoa olla olemassa ja ihmiskropassa)
vaatteiden dyykkaaminen (on sellaisia, joita juuri toivoin, ja tuunattavaa, tietysti)
uudet kengät (Birkenstockit ja mintut Vagabondit ja kuulkaa, onnea saa muustakin, kuin syvällisestä)
syvälliset (syvässäkin on hyvä uittaa haavejaan, solmuja löytäessään kannattaa keskustella ja tutkiskella sekä itseään että muita lähteitä, voi päästä sinne paikkaan, jossa keuhkoihin mahtuu vähän lisää ilmaa)
lähestyvä paluu Tallinnaan (tulee tietysti taas ikävä, mutta kun, minulla on niin monta melkein-kotia, että joskus on vain hyvä päästä sinne, missä on eniten omaa elämää, missä tulevaisuus on nyt ja kohdallasi hirveästi hengitettävää)
Tallinnaan paluuta edeltävät päivät (tiedossa juurikin sellaista uutta ja vanhaa juttua, joka just nyt on parasta mahdollista)

MÖKILLÄ

Minulla on harvoja todella useiden vuosien mittaisia ystävyyksiä, mutta tämä ystävä on ollut arjessani läsnä yli puolet elämästäni. Hän on kauneinta. Toivon, että sinullakin on tälläinen ystävä elämässäsi. Ystävä, joka on nähnyt sinut eri ympäristöissä ja elämäntilanteissa, joka on myötäelänyt kipuilujasi ja iloinnut ilojasi, joka edelleen naurattaa sinua yhtä hysteerisesti kuin kymmenenvuotiaana, joka saa sinut kippuralle ja auki ja rehelliseksi ja todelliseksi.

Menemme kesäisin mökille ja odotan sitä joka ikinen vuosi enemmän, kuin mitään muuta kesässä. Mökillä on hyvää aikaa olla.


















sunnuntai 16. elokuuta 2015

SINISTÄ










KERROKSIA

Olen luonut nahkaani koko kesän

Ihminen saa uuden ihon keskimäärin kuukauden välein
Miksen voi tuntea oloani mukavaksi missään niistä nahoista
Toisaalta
rajattomia tulevia mahdollisuuksia
Jospa eläisin lukemattomia kuukausia

Seitsemän vuoden välein olet
uusi
Jokainen solu sinussa vaihtunut

Mutta,
minä
Olen edelleen samaa kuin kaksitoistakesäisenä

Olen luonut nahkaani koko kesän

Tiesitkö
Eivät silmäsi näe, vaan aivosi

Olen luonut nahkaani koko kesän

Ja lakkasin kynnet vaaleanpunaisiksi
Kävelin jalat ruville
Leimusin lämmintä turhautumista
Nauroin lapsien vilpittömyydelle

Haluaisin jotain niin välitöntä itsellenikin

Kaikki tässä maailmassa on rumaa ja kaunista ja rumakin voi olla kaunista
Luon nahkani sen näkemiseksi