torstai 20. elokuuta 2015

VAIKENEN SOLMUJA; AVAA MINUT

Tässä päiväkirjassani on välähdyksiä, häivähdyksiä, vihjeitä asioista, jotka useimmiten hiljenevät sisälleni
Ja niin, kummastelen
En ole elänyt vaikenemisen kulttuurissa, mutta kasvoin siihen kuitenkin, on yksityistä pysyä yksityisyydessäni, tuttua pysyä tuttuudessani
Enkä täysin tunne itseäni kuitenkaan
En ole käsittänyt tätä ennen, en tunnistanut tätä toistuvaa ilmiötä, sen haitallisuutta elämälleni

Enkö voisi rakoilla, eikö rikkinäinen sisälläni voisi halkaista ulkokuortani, päästää sanoja suustani
Olen aito, vain harkitusti, vahvoissa rajoissa
On niin paljon kertynyttä, miksi jakaisin sen, kun olen sen
niin
olen aina hallinnut sen sisälleni
Minun kannettavakseni kai

Onkohan se, kahlittu, harkiten kasattu ja järjestelty, kuitenkin aidointa minua
Miten sen loisi itsensä ulkopuolelle, kun se on sisäpuolelle jo kotiutunut
En halua piiloutua / en halua paljastua
Mutta
haluan aitoa aitoa aitoa

Löytyisiköhän sitä lisää näin läheltä
Siksikö täällä päiväkirjassa usein tuntuu niin itseltäni
Niin haavoittuvaiselta
Aidolta

Kun sanoissa heijastuu sitä, mikä muuten jää sanomatta

PS. Aitoa yhteyttä ei synny, jos vastaa syvään aitoon aina vain omalla hallitulla aidollaan
Syvä aito ei ole hallittua aitoa
Syvä aito voi olla vaikeaa aitoa tai helppoa aitoa, mutta se ei ole vain tarkasti punnittua ja harkittua
Aito yhteys on: aito vetää puoleensa aitoa
Tasapaino löytyy kun syvään aitoon vastataan syvällä aidolla
Avaa minut
Avaa aitoni
Yritän uskaltaa, oppia osaamaan, antaa sen irrota solmustani
Koska vaiettuna en ehkä hallitsekaan sitä - se enemmän minua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti