maanantai 28. syyskuuta 2015

YKSINÄISYYS EI TULE YKSIN

Koen useimmiten olevani yksinäisempi muiden ihmisten kanssa kuin mitä koen yksin ollessani. Se tulee tielle.
On kuitenkin niin, että kun löytyy ystävä, joka täyttää yksinäisyyteni tilan läsnäolollaan, silloin olen enemmän, vahvempi, varmempi, pehmeämpi.
On löytynyt muutama, joiden kanssa on aitoa olla kokonainen.





Tässä erityisiä esimerkkejä, muttei kaikkia elämästäni, spesiaalimpi kiitollisuus muutamalta viikolta näille,
kasvatatte onnellisuutta minussa

perjantai 25. syyskuuta 2015

LÄHDETÄÄNHÄN SEIKKAILULLE

Meidän oli siis tarkoitus vain hypätä bussiin, olla pois muutama tunti, palata. Kävikin hassummin, jatkoimme junalla, katsoimme väärin karttaa ja patikoimme muutaman ylimääräisen tunnin niin, että jouduin jättämään välistä illan muut suunnitelmat. Kun iltamyöhään saavuimme takaisin Tallinnaan, tuntui jaloissa kipeältä ja sydämessä kepeältä. Sieluni laajenee, kun saan hengittää sisääni luonnon ihmeellisyyttä. Lähtekää, jotta voitte palata.














KUIN KOTONAAN










olen sitä täällä
arjessani
kodissani
ja enemmän kuin koskaan: itsessäni

näissä seinissä olen hyvä
peileistä takaisin katsoo joku,
joka ei vaadi itseltään liikaa

katson kauniisti
hellien peileistä
tahdon täyttää nämä tilat rakkaudella
kiitollisuudella
armeliaisuudella

teen täällä arjen rutiinikseni vain hyväksyä
täyttää kotejeni tiloja riittämisellä
ja
se toimii
todella
(usein)

eivät seinät ainakaan kaiu vielä muuta, kuin mitä minä suunnaltani kaiutan

OLLA TÄSSÄ











viime viikonlopussa
mutta niin ne viikot kulkevat
ja 
nyt, uudessa tässä
-kin on hyvä olla

tiistai 22. syyskuuta 2015

KUN YSTÄVYYS ON HYVÄÄ

niin se tuntuu varmalta
se pehmittää lämmittää ja näkee kaunista
ja sitä haluaa elämäänsä senkin uhalla
että on itse vähän hukassa/että olosuhteet sanelisivat sen helpommin loppuvan/että aina välillä tuntuu mahdottomalta

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

EI-NIIN-SALAISET PUUTARHAT

Puutarhassa tunnen onnea, on kuin minussa olisi enemmän tilaa hengittää, kuin olisin vähän enemmän irti arjesta ja kaikesta siitä, mikä minussa kasvaa ahdistusta kohden.