tiistai 27. lokakuuta 2015

KYLVÄMISEN JA KUOLEMAN KYSYMYS

Sain tänään koottua kasaan jonkun vartalossani pyörineen oivalluksen. En tiedä valuiko se kokoon kolmipäisessä koirassa pilatestunnilla, päälakeen niin, että sain sen kiinni, vai oliko kyse suklaalevystä, jonka kiireestä puhisten kävin matkalla pilatekseen ostamassa ja jonka söin pala palalta, aina valojen vaihtumista odotellessa. Kumpikin kai tekee ajatuksenvaihdunnalle hyvää.
Rakastan romaaneja. Olen lukenut niitä aina, joskus kävellessä bussipysäkiltä kotiin kirjastoreissun jälkeen, mutta viimeaikoina vähemmän. Kun on kiirettä, on kiirettä. Tässä kiireessä minulle on maistunut runomuotoinen proosa, sellainen, joka ymmärtää elämästä suurta kompaktissa muodossa. Sama hienous on kai vertauskuvissa. Ne peilaavat jotakin, jota ei aina muuten saa ilmaistua.

Olemme puutarhoja.

Elämäänsä on kylvättävä hyvää, jotta se tuottaisi mielekästä hedelmää. Se mitä kylvät kasvaa sinussa. Se mitä sinä kylvät vaikuttaa muihinkin puutarhoihin. Saastetta ei voi suojata puutarhasi yli pyyhkäiseviltä ilmavirroilta, joten jos myrkytät itseäsi, myrkytät myös ympäröiviä ihmisiä. Se, että kylvät puhdasta ja aitoa omalle viljelmällesi, kylvät sitä myös puutarhassasi vieraileviin.
On niin paljon, mitä ottaa huomioon viljeltäessä. Maaperäsi, ilmastosi, olosuhteesi, mieltymyksesi sen suhteen, millaista satoa haluat korjata. Eikä riitä, että löydät näihin vastauksen kerran, sillä jokainen näistä muuttujista tulee muuttumaan kausien kanssa. Joinakin vuosina saat enemmän sadetta, ulkopuolisilta ravinteita, aurinkoakin. Toisina sinun on kasteltava enemmän itse, tai kärsittävä kuivuudesta ja yhä uudestaan sinun on päätettävä mitä kulloinkin aiot kylvää.
Voi kylvää nopeaa hyvää, useasti korjattavaa satoa, arjen valintoja ja pieniä onnia. Suklaata matkalla pilatekseen. Hassujen sukkien pukeminen. Villisti tanssiminen keittiössä. Hevoskastanjoiden kerääminen taskuihin.
Ehkä kannattaa myös kylvää pieniä siemeniä jonkin suuremman toiveen eteen. Pieniä rahallisia säästöjä, kun tilanne sallii. Yhden kilon lisäykset salilla. Päiväristeily Helsinkiin tai kirje Turkuun, viesti facebookissa, pitkä sähköposti Tukholmaan, arvokkaimpien ihmissuhteiden vaalimiseksi.
Eikä pienien siemenien hedelmä voi aina olla varmaa, mutta kai niitä voi silti kylvää, varmuuden vuoksi. Harjoittaa itsehillintänsä lihasta suklaalevyn suhteen siinä toivossa, että itsehillinnästä on joskus mittaamattoman arvokasta iloa. Olla kärsivällinen pikkujutuissa, jotta voisi myöhemmin olla sitä suurissa odotuksissa. Opiskella, vaikkei tiedä tarkalleen mihin tähtää.
Joskus kylvämisen tuottama sato onkin odottamaton. Muistan nauraneeni ala-asteella katketakseni, mutta epätietoisesti tai vahingossa vain joskus lakkasin ja jossain vaiheessa elämääni huomasin, etten osannut enää nauraa, enemmänkin vain hymistä hymyillen. Muistikuva päivästä, jona päätin ruveta taas nauramaan, on selkeä. Se tuntui aluksi luonnottomalta. Kylvin kuitenkin naurun siemenen vain nauramisen kokemuksen vuoksi. Hedelmä on kuitenkin ollut eheytyminen. Sisälläni jokin paranee joka kerta, kun antaudun kutittelun tuomalle irtaantumiselle itsestäni ja itseni hillitsemisestä. Minua vahvistaa saada maata kippurassa ja voimattomana lattialla, niin, että hengittäminen on vaikeaa ja hervottomuus lähellä. Sellaisia nauruja ei naureta yksin ja siksi toinen yllättävä sato rakentaa ihmissuhteita ja on jaettavaa hedelmää elämälle.
Satoa tulee aina riittävästi itselleen ja ylijäämät väistämättä leviävät puutarhasi ympärille, muiden tonteille. Valitse siksi myös harkiten sitä näkökulmaa. Se, miten voit, koskettaa ihmisiä, jotka välittävät sinusta. Kun ostan suklaalevyn, tuen todennäköisesti orjakauppaa. Tämän lisäksi me kylvämme tahallamme toistemme elämään tiettyjä asioita, eivätkä nekään valinnat ole samantekeviä. Kaikkiin ihmissuhteisiin ei voi kylvää samaa hyvää, sillä yhden hyvä ei aina ole toisen makuun. Minä haluan päärynöitä ja salviaa, sinä ehkä mansikoita ja kauraa ja yksi ystäväni kokee olevansa rakastettu kun jaa'an ajatuksiani, toinen kun kokkaan hänelle.
Ei ole aina helppoa kylvää tuntematonta, on otettava riskejä, eivätkä ne aina johda toivottuun satoon. Minä olen vuosia kylvänyt vääriin ihmissuhteisiin ja oikeisiin väärällä tavalla ja vääriin vahingossa oikein ja jokaisen perunapenkin äärellä oppii perunoista uutta, mitä lajikkeita haluaa seuraavana kautena ja mitä ei.
On istutettava muutakin kuin iloa ja onnea, tehtäviä terveellisiä valintoja. Jos kylvää siksi, että muut käskevät ja dieetit kertovat ja muoti-ilmiöt painostavat, johtaa se usein mutkan kautta sellaiseen hedelmään, josta seuraa pidemmän päälle huonompi olo. Silti pidän hyvänä sitäkin, että liikun joskus ihan vain siksi, että tiedän sen hyväksi sydämelleni, keuhkoilleni, vanhuusvuosilleni, tai syön jätskin siitä huolimatta, että pääni huutaa eitä, koska palavasti haluan palauttaa mieleni tilaan, jossa suhtautuminen syömiseen ei ole liian harkittua. Joskus pellolle on annettava lepovuosi, ennen kuin siihen voi kylvää uudestaan. Toisinaan kasvimaataan voi levittää aikaisempia vuosia laajemmalle. Tätä on puutarhurin ja maanviljelijän elämä, näin minun vertauskuvassani ainakin.
Muiden sadoista voi myös oppia. Aloin kirjoittamaan tajunnanvirtaa äitini kokemuksien pohjalta ja se pitää ajatuksiani järjestyksessä tehokkaammin kuin mikään muu. Häneltä myös opin jatkuvasti siitä, millaisia sanoja kannattaa kylvää ihmissuhteisiin. Näistä siemenistä satoni on tullut runsaammaksi ja varmemmaksi.
Kun kylvän hyviin valintoihin suhteessa luontoon, kestävään kehitykseen, tulevaisuuteen, jota toivon niin itselleni, läheisilleni, kaikille maailman ihmisille ja planeetallemme, siitä saan välitöntä maukasta hedelmää. Toivon, että joku muukin, jos ei heti, niin joskus.
Nyt on muuten lehtikaalikausi ja persimonitkin tekevät tuloaan. Minä haluan niitä puutarhaani nyt.

4 kommenttia:

  1. Tähän tekstiin tiivistyy paljon. Ja mulle on välittynyt sellainen kuva susta, että sä rönsyät vehreänä muihin ihmisiin asti. :)
    Kiitos, nyt tuntuu selkeämmältä ja tärkeämmältä aloittaa tämä päivä ja uskaltaa lapioida maata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin monta keskeneräistäkin ajatusta tähän vielä, mutta kiitos kun jaoit mietteesi! En tiedä miksi se lapioiminen niin usein vaatiikin uskallusta, mutta toivon sitä ja virkistäviä sateita sulle!

      Poista
  2. Olet ihana ja superisti tärkeä <3 xo

    VastaaPoista