sunnuntai 8. marraskuuta 2015

ISÄSTÄNI

Hän on minulle "daddy" tai välillä "dad".
Eikä tarkoitus ole heti alkuun kääntää tätä itseeni, mutta hän näkee minussa sellaista, jota harva muu koskaan edes vilaukselta. Dad testaa rajojani monella tasolla, joskus tietäen missä ne kulkevat, toisinaan juuri siksi, ettei meistä kukaan vielä tiedä. Hän uskoo siihen, mitä minussa on, ja se usko itää tuolla varpaissani, siksi välillä uskallan isojakin. Jos minulla ei olisi juuri häntä, ei minussa olisi puoliakaan niistä ominaisuuksista ja kyvyistä, jotka minussa on nyt.
Dad on opettanut minulle ihmisyydestä ja siitä, miten voi tulla vahvemmaksi ja rohkeammaksi. Hän osaa pyytää ja antaa anteeksi. Hän uskaltaa myöntää kipeitä asioita. Hänen sydämessään on tilaa uudelle ja tuntemattomalle.
Ihailen sitä, miten dad on luja ja horjumaton, miten hän pistää muut edelleen. Hänet saa itkemään ainoastaan perheen piiristä kumpuava tuska, hänen kipunsa omiensa puolesta. Minäkin haluan osata rakastaa niin vahvasti minulle kuuluvia.
Ei kukaan muu ole kannustanut minua puolustamaan itseäni kuten dad. Hän on sopivasti lähellä ja etäällä, mutta aina ulottuvissa. Dad on rohkea ajattelija, oikeudenmukaisuuden ja heikkojen puolestapuhuja, oman tiensä kulkija.
Enkä joudu koskaan epäilemään, etteikö dadin rakkaus minua kohtaan kestäisi. Meitä sitoo monilta osin se, että olemme perhettä, mutta olen nähnyt, miten hieno esikuva ja uskollinen ystävä dad myös on. Tiedän, että tulen aina katsomaan häntä nimenomaan ylöspäin, mutta sitä aivan erityisellä tavalla juuri siitä syystä, millaisella kunnioituksella hän kohtelee minua. Dad on se, joka olisi puolellani viimeiseen asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti