torstai 12. marraskuuta 2015

NÄITÄ


Tälläisiä tarttunut viimeisen viikon aikana puhelimen muistiin, oivallisia juttuja, lemppareita instagram-tilejä, hienoja sanoja, ajatuksia, joita elän. Mietin tuota viimeistä erityisesti, kun monesti vahingossa ajattelin, että minun pitäisi antaa kropalleni anteeksi, mutta oikeastaan parantumiseni kävi juuri anteeksipyynnön kautta.
Mun tunteet on ihan päin seiniä just nyt, niin rakastan tota taco-ajatusta ja samaistun tohon pään ja vessan vertaukseen, siltä tuntuu just. Että pää on yks vessa vaan. Siitä se sit menee. Kivaa et yks likinäkönen tykkää olla mun kanssa kun vihdoin sit on tarpeeks lähellä nähdäkseen.

Tälläisiäkin tarttunut puhelimeen, iloinen farkkulöytö (mun kirpparisydän läikkyy yli tälläisistä), vika nahkatakkipäivä, lempparihaalari taas käytössä enkä tiedä mikä tuo poseeraus on, mutta tuollaisia hassuja otan aina kotivessassa kun vihdoin näen sen peilissä hyvän itseni, hienoin hauikseni, joka on usein piilossa mutta oikeassa valossa juuri tätä (ja vahva ja toimiva ja kaiken kaikkiaan juuri sopivan hyvä minulle ja kasvatettavaksikin potentiaalia täynnä). Myös kynsiä. Olen pitänyt ne hienoina läpi syksyn, pisin pätkä elämässäni, ihanaa totisesti.
Tykkään ja en tykkää tälläisistä kuvista itestäni, mut näitä nyt on. Kai niitä saa ottaa vaikkei ois kantaansa päättäny?

Muita suosimiani juttuja viimeisen viikon ajalta, tästä elämästäni, jonka haluan itselleni osata valita päivittäin:

Hammaslääkärivierailu. Kuukausi sitten revittiin viisaudenhampaat ja suussa on tuntunut vapaammalta, nyt porattiin ja paikattiin ja huomenna toinen samanlainen setti. En pidä puudutuksesta, enkä paikatun hampaan tunnusta suussa, mutta maksan nuo hinnat hoidetuista hampaista. Iloa saan myös itse käynnistä, mielestäni siellä olo on kutkuttavaa ja hulvatonta, epämiellyttävyydessään erikoisen hassua ja arjesta täysin poikkeavaa. Olisi kantsinut käydä säännöllisesti jo aiempina vuosina.

Vaatteidenvaihtopippalot eli meillä kotoisammin andele mandelet, joissa vain ollaan ja vaikka lakataan kynsiä tai juodaan olutta ja sovitetaan ihan kaikkea. Tällä kertaa yllätyslöytönä vaaleat sammarit, joiden käytöstä en ole laisinkaan varma, mutta siinäpä jutun juju: voin pistää ne uudelleen kiertoon seuraavissa mandeleissa, jos en saakaan niistä iloa. Vaatehupsuttelut muutenkin just nyt - se, että vihdoin tuntuu, että pukeminen on helppoa ja antaa iloa, saa vain olla ja tykätä omista hassutuksistaan. 

Pauhaava meri. Puut nojaavat siitä pois päin, mutta minä nojaudun siihen ja se ympäröi minut - vetää puoleensa, hengittää sisääni, huokaisee samaan tahtiin kanssani. Ja jos kaikki muu juuri nyt tuntuu pyörryttävän raskaalta ja välillä huumaavan hankalalta ja yllättävän mahtavalta ja vaihtelevasti kaikelta siltä, niin mereen voi aina luottaa ja niin, sitä ei pääse karkuun, kun tuossa se aina lymyää.

Sellainen ihan mahtava ihminen, joka kävi täällä vain viedäkseen mut korealaiseen syömään ja tuodakseen parasta suklaata, kun juuri huokailin, ettei oo.

Sellainen ihana ihminen, joka tulee viikonlopuksi vain lojumaan vierelle.

Sellainen huippu ihminen, joka tuli kylään vain katsomaan telkkaria ja yhtä matkaa seuraavana aamuna yliopistolle.

Se, että pikkuveljen mielestä on "JEE!" että vaihdoin renkaan nenään ja että hän toivoo saavansa nähdä sen ja että se on jonkun mielestä aivan mahtavaa. Minustakin se on kivaa, se, että uskalsin nenäni usean vuoden pohdiskelun jälkeen lävistyttää ja että nyt en näytäkään enää ihan niin aikuiselta, varsinkaan kun olen päivittäin lettipäänä liikkeellä, ja että se on tuossa ihan tiellä.

Violetti huulipuna, joka on välillä tiellä, mut muuten tosi kivaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti