tiistai 29. maaliskuuta 2016

LÄHEMMÄKSI KEVÄTTÄ

Tällaisilla annetaan itselleen virtaa, ja iloa, ja voimavaroja. Kaksi viikkoa sitten tunsin tukaluutta ja nihkeyttä. Nyt palasin aurinkoon ja siltä se tuntuukin, ehkä senkin kunniaksi tarvitsen retkiä ja kakkuja.

Uusin leikkini koskee tuota filmikaunokaista, ehkä loppuviikosta saan kehittää ensimmäisen rullani. Kevätretkillä on ollut hyvä olla kukkakengissä, olla tukevasti maassa ja silti ruusuinen.



Tämän ystävän tapasin vuosi sitten Tallinn Music Weekin konsertissa, ja, onpa hienoa. Yllättävästä kolosta löytyi taidegalleria ja värejä, miten hauska yllätys se olikaan. Minun suosikkini oli tuo keskimmäisen kuvan kokoonpano - vaaleanpunainen ja keltainen yhdessä viehättivät.



NOP-retkelle sain mukaani Kristan, jonka kanssa on hyvä olla kotona tai kahvilla, ei väliä, kun aina on helppoa olla ja hyvät jutut joskus, yleensä, tai ainakin naurattaa. Minä valitsin kurkumalaten (tietysti) ja vadelma-jogurttikakun (mitäpä muutakaan, katsokaa väriä vaikka).






 Tämä oli taianomainen vierailu, joka henkäisi väsyneen sieluni huokaisuun jotain pehmeää ja rauhaa. Nukuin niin syvästi ja pitkään, minua pidettiin niin hyvin, palveltiin niin erinomaisesti, rakastettiin sopivasti. Ihanat ja vieraanvaraiset ystävät, ollapa aina sellaisten kanssa.





Kävimme katsomassa Via Cruciksen, joka oli, niin no, mielenkiintoinen, kai. Minua nauratti muutama juttu ja mietitytti moni. Aamupalaa söimme lehden äärellä, leikkasin yhden kolumnin rantakunnosta talteen. Punaisesta riisistä keitettyä puuroa omenalla ja maapähkinävoilla. Greippiä, kun ne ovat vielä hyviä. Tuotakin naamaa katselen oikein mielelläni.

Tässä välissä oli retki lounaalle, jonka jaoimme perheeni kanssa. Se jos mikä oli ihanaa. Dad toi allaolevaa juustokakkua, sillä me rakastamme sitä kummatkin yhtälailla.


 Pääsiäispäivä Kristan kodissa, jossa oli myöskin levollista ja kiireetöntä ja niin, paljon, ruokaa. Oli ihanaa ja palasin kotiin, kuten sanoin jo, täynnä aurinkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti