lauantai 5. maaliskuuta 2016

MINNEKÄS

Aivan rehellisesti ottaen mulla on vähän suunnaton olo. Jos katson aikojen yli ja oon riittävän uskalias, tiedän mihin / oon menossa, mutta arjen keskellä tuntuu siltä, että kaikki puuroutuu yhdeksi isoksi sutuksi. Viihtyäkseni mustaa valkoisella, mustavalkoista, niiden selkeydessä ja oikeasta ja väärästä, joiden raja on terävä ja vahva, mutta. Sellaista kai ei ole olemassakaan ja mä olen epävarma siellä missä en ole varma, siitä, mikä on oikein ja onko oikeampi ja oikein oikea ja voiko oikeakin olla väärää.
Tuollaisia pohdintoja ja muita, ne pyörii eivätkä oikein pääty mihinkään tiettyyn kohtaan, tai ala, niin että liikun niiden mukana ja joskus mietin, että onko tämä kaikki tässä - voiko olla, että on miltä näyttää, muttei kuitenkaan.

Sairastin ja nyt voin huonosti siitä, ettei vartaloni ole päässyt liikkumaan, siitä, että olen aikatauluistani myöhässä, siitä, että en osaa päättää mikä on hyvää ja mikä ei ja että en tiedä haluanko vai enkö.

Haluaisin haluta helppoja juttuja, kai. Mutta eivät ne minua vedä puoleensa, ne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti