keskiviikko 26. lokakuuta 2016

HENKINEN ON FYYSISTÄ

Ei henkinen aina ole fyysistä, tai päinvastoin, mutta tiedekin kertoo, että esimerkiksi suoliston bakteerikanta vaikuttaa henkiseen hyvinvointiimme.
Minun kohdallani on myös totta se, että tunnen itseni fyysisesti terveemmäksi, kun olen käynyt puhumassa psykologille, kun olen nauranut kiharassa lattialla, kun olen saanut tarpeeksi omaa aikaani. Enkä edes tiedä onko fyysinen kosketus fyysistä, vaiko kuitenkin henkistä, koska monesti halausten puute tässä arjessa, jossa perhe ei ole jatkuvasti ympärilläni, kainalossani, sohvalla kyljetysten, käsissäni, suukottamassa, tuntuu puuttuvan hyvinvoinnistani molemmilla tahoilla.
Totuus on myös se, että mitä enemmän treenaan ja olen treenaamatta fyysistä treeniä salilla, sen enemmän tunnen molempien vaikutuksia henkisessä olemisessani.
Ei yhtä ilman toista, ei hyvässä eikä pahassa.

TÄÄLLÄ, JOSKUS


syön aamupalani aina sängyssä, samalla kun kirjoittelen listoja kiitollisuudesta ja virtaavia ajatuksia
paksua uunipannaria, erilaisista maidoista tehtyjä luomujugurtteja, Suomesta tuotua jälkiuuniruisleipää


 sängyssä iltapalojakin, kuten jätskiä, aika monesti 

 täällä, joskus
olen aina tulossa tai menossa
on kaaosta

 joskus, täällä
mietin, mitä olisi muualla


täällä, joskus
olen riittävä, kupliva, elän kevyttä elämää
ja aurinko

toisinaan, täällä
teen elämäni suurimpia päätöksiä
tai vain sellaisia, joissa päätään jättää salireissun välistä



täällä, joskus

on torakoita
nyrpeitä naapureita
ihan liian kylmä


tuntuu kodilta

perjantai 21. lokakuuta 2016

SELKOKIELTÄ

Istun monesti tietokoneeni ääreen tietäen, että nyt minulla on kirjoitettavaa. Kun alan kirjoittaa, tulee mieleeni aivan erilaiset sanat, kuin ne, joita olin yhdistellyt valmiiksi aikaisemmin. Tämä on sellainen aamu. Olin ajatellut, että kirjoitan jotakin hyvin selkokielistä elämästäni, ehkä osin siitä syystä, että kaikki muu täällä kirjoittamani tuntuu usein sotkuiselta, näyttää jonkinlaiselta hienostelulta, vaikka minuahan se on. Mutta juuri tässä istuskellessani peittooni kääriytyneenä, tuli minulle aivan toisenlaisia ajatuksia siitä, mitä tahtoisin saada naputeltua. Elämässäni tapahtuu liian suuria, salamyhkäisiä, selkokielellä jaettavaksi, enkä tunnetasolla ole kovinkaan yhtään laisinkaan selkokielinen. 

Siispä tässä muutama ajatus ajalta, jona selkokieli tuntuu etäiseltä:

Kuulemma ihminen on ikäänkuin murrosikäinen 25 vuoden iän tienoille asti, koska siihen saakka identiteetti on vielä niin vahvasti vasta muovautumassa. Tämä selittää minulle aika paljon maailmaa ja itseäni, vaikken suoranaisesti pidäkään siitä ajatuksesta, että tämäkään osa minusta tuskin tuntuu tasaiselta seuraavina neljänä vuotenakaan.

Jos haluaisi maksaa kahvista sen poimimiseen, prosessoimiseen, pakkaamiseen ja valmistamiseen menneen arvon verran, olisi seitsemänkin euroa kupillisesta ilmeisesti liian vähän. Tuskailen ihan mahdottomasti sen suhteen, että miten kuluttaisin, miten söisin, mitä, ja milloin. Tänä syksynä koetan tehdä enemmän paikallisilla juureksilla - perunaa, lanttua, punajuuria, palsternakkaa, sellerijuurta, ja nyt suosittelisin kaikille muillekin kurpitsoja, jotka ovat ihania, tuoreita, läheltä, herkullisia. Kahvin suhteen en osaa sanoa paljoa. 

Naisten sukupuolielinten silpominen koskettaa tuhansia Suomessakin. Minusta on käsittämätöntä, että Suomen media puhuu edelleen naisten ympärileikkaamisesta, vaikka kansainvälisesti asiasta keskustellaan FGM/C:nä, eikä female circumcisionina, tietoisesti, ja hyvin perustein (tietyin perustelluin poikkeuksin, puhujasta riippuen, mutta en ole vielä törmännyt sellaiseen poikkeukseen, jonka nojalla tätä median valintaa voisi ymmärtää).


perjantai 14. lokakuuta 2016

PARHAIMPIA PÄIVIÄ

keltaisia, punaisia








hätkähtämättä kaikkea, mitä olen, kun olen tätä kaikkea

Jos voit huonosti, tai et-erityisen-hyvin, tai hyvin, ja ehkä jopa kaikkia yhtä aikaa, ja, tai, olet ihminen, voin suositella seuraavia:
käynti psykologilla
kiireetön kahvittelu
aamiainen ystävien kanssa (jos sinulla ei ole ystävää, niin ihana aamiainen itsesi kanssa ja aikaa ystävystymiselle säännöllisesti, koska aikaa, jos jotain, se vaatii)
kävely, jonka aikana kuulla lehtien kahinaa ja nähdä, ja ehkä kuvata, lehtien värejä
leivän leipominen
luovuuden harjoittaminen (saattaa olla leivän leipomisen lisäksi muutakin)

Näiden seurauksena saatat voida paremmin, tai olla voimatta, mutta uskoisin, että niistä saat silti jotain.

lauantai 1. lokakuuta 2016

EI TÄTÄ KAUNIIMPAA

Käsittämätöntä miten: olen onnellisempi kuin koskaan, minulta ei mitään puutu
Ja silti: itkettää puistossa, kesken kotimatkaa, makaan vällyjen välissä ahdistus kurkussa, nyyhkin yksinäisyyteeni, väsymykseen, lohduttomuuteen ja siihen pelkoon, etten tule koskaan aidosti tai kokonaan nähdyksi

Uskon sydämen ja järjen, en vain yhteyteen, vaan kai myös ykseyteen. Kerran lipsautin, että sydämeni asia oli täysin järjetöntä. Enkä uskonut siihen kirjaimenkaan vertaa, tarkoitin tietysti, että se tuntui uskomattomalta, upealta ja arvaamattomalta, mutta kyllä minun sieluni ja rationaalisuuteni ovat samaa materiaa, niin tiukasti yhteen punottuja säikeitä, että yksi voi heittää toisen tolaltaan, tai palauttaa täyteen pyhää ilmaa ja tilaa hengittää.

Äyskin kulmat kurtuissa, mutta saan silti käpertyä kämppiksen kainaloon talon lämpimimpään kulmaan, äiti täyttää viikonloppuni ihanuudella ja ystävä kutsuu luoksensa syömään maapähkinävoi- ja suklaaklönttejä ja tuntui kuinka toivottomalta tahansa, tajuan, että tätä paremmaksi ei elämä voisikaan tulla, ei, kun rakkaani puhuu minulle pitkiä juttuja yömyöhään, kun dad järjestää puhelutreffit ja kun saan olla ystäväni kaasona se, joka vastaanottaa kuvia kutsuista, häämekoista, haaveista. Kalenterini on täynnä rakkautta ja yksinäisyydettömyyttä ja se, että silti olen myös onneton ja pelkkää kyyneltä, tuntuu jokaiselta kirjaimelta sanassa järjetön.

Toisaalta se saattoi olla vain äskeinen viikko, joka tuntui loputtomalta, tai kuukausi, joka tuntui etäältä, tai vuosi, joka muutti kaiken, jonka olin valmiiksi suunnitellut. Tai vain elämä, joka on minun, jossa olen minä, jonka sydän ja tunteet ja vaistot ja aatteet ovat aina olleet yksinkertaisimmillaankin valmiita heittäytymään, enkä saa niitä eroteltua niin, että osaisin olla olematta niiden vietävissä. Siispä nautin, kun on rauhaa, ja kiitän, kun kipeää, sillä en ole yhtenäkään päiväna vielä herännyt niin, ettenkö olisi löytänyt jotain, mistä kiittää.

Niinpä pohdin näitä ja odotan päiviä, joina olen tasaantunut, laantunut, tukevampi ja hetkauttamaton. Keski-ikä kuulostaa päivä päivältä kauniimmalta ja vanhuus viehättää sitäkin vahvemmin.