keskiviikko 1. helmikuuta 2017

HÄDÄSTÄ SEESTEISYYTEEN

En tiedä, onko kyseessä eteeristen öljyjen, Gilmore Girls -jaksojen holtittoman määrän vaiko usean onnistumisen tunteeseen johtaneen käänteen vaikutus elämässäni, mutta jokin sisälläni on rauhoittunut. Kyllä edelleen kipuilen kaikkien samojen vanhojen juttujen kanssa, enkä vieläkään aina osaa ennakoida tai käsitellä temperamenttiani, mutta tunne-elämäni pohjavire on raukea kaikesta siitä etuoikeudesta ja kauneudesta, jota olen saanut kokea.
Välillä ihmettelen, että minäkö se tosiaan olen, joka elän tämän elämän. Elämän, joka on intohimoa, haastetta, rakkautta, ystävyyttä, yksinäisyyttä, iloa, surua, yllätyksiä, laiskottelua, höpsöttelyä, kovaa työtä, kunnianhimoa, toiveita ja taivaan kokoisia unelmia täynnä.

Olen huomannut, että sitä mukaa, kun minulle tarjotaan tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, olen kohdannut aivan uudenlaisen haavoittuvaisuuden itsessäni. Jos oikeasti aion uskoa ääneeni, on minun silloin seisottava sen takana, mitä ääneen sanon. Minua pelottaa antaa vieraiden käsiin henkilökohtaista. Samalla haluan sanoa asioita, jotka resonoivat henkilökohtaisella tasolla. Vaikka kyse olisikin laista, oikeudesta ja politiikasta, kaikuu analyyseissäni käsitykseni oikeasta ja väärästä, arvoni, toiveeni, toivoni, ja voi, miten paljon se minusta paljastaakaan.
Enkä ole ennen kokenut niin suurta vastuuta työstäni. Tämä on se, jonka takana tulen seisomaan. Ehkä tämä tulee olemaan osa sitä, mistä minut tunnetaan. Siksi haluan tehdä sen oikein. Samalla tahdon uskoa, että olemme ihmisinä erehtyväisiä ja armahtavaisia ja että saamme muuttaa mieltämme. Toivon oikein kovasti, että sen hokeminen vapauttaa minut siitä pelosta, että tulisin ilmaisseeksi jotakin, joka ei ole loputtoman totta tai oikeaa. Jospa voisin uskoa, että soisin muillekin oikeuden muuttaa mieltään, tehdä virheitä ja että arvostaisin itsensä likoon laittamista ja suopeaa asennetta muiden näkemyksiä kohtaan. Siispä tämä todella olkoon tekemisen ja kokeilemisen ja oppimisen vuosi.
Samaisten tilaisuuksien ja mahdollisuuksien kääntöpuoli on se, että hengästyn vain siitä ajatuksesta, että sille, mitä tahdon tehdä, on kysyntää, ja että tässä maailmassa on paikka sille, mitä tahdon antaa.

En tiedä, onko kyse syömästäni pastasta, loikoillen vietetyistä iltapäivistä vaiko kandityöhön kirjoitetuista sivuista, mutta tämän vuoden rakkaus on ollut helpompaa kuin viimeisten viiden. Otin varovaisesti salikortin ja tänään vietin kyseisellä salilla kaksikymmentä minuuttia. Lisäsin iltaruokaani niin kermat kuin lehtikaaletkin, ja hymyilin peilikuvalleni vastauksena refleksinomaisesti tuleville ajatuksille. Tahdon tätä helppoa rakkautta lisää.
Helppoa rakkautta toivon myös läheisilleni lisää, sillä en suinkaan ole ollut helppo rakastettava vielä tämän vuoden aikana. Seesteisyyteni ei ole aina näyttäytynyt ulospäin, sillä kohdalleni rauha harvoin tulee ilman muita tunteita. Kunnes opin kieltäytymään niistä tarjoilluista tunteista, joita en itselleni toivo, toivon, että saan sanoja niistä puhumiseen ja kovasti lempeyttä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti