tiistai 28. helmikuuta 2017

TEINIRAKKAUS MUUTTI ELÄMÄNI

Kirsikka kirjoitti siitä, miten teinirakkaus voi muuttaa elämän, ja Henriikka elämänsä teinirakkaudesta. Minä aion kertoa, että teinirakkaus muutti elämäni.

Tapasimme jo silloin, kun olin vielä reilusti teini, ja olimme ystäviä pitkään. Vaikka olisi helppoa ajatella, että rakastumisemme viivästyi ihan liikaa, ja oli aivan liian pienestä kiinni, minä niin pitkään ihastuksissani olleena ja välimatkamme ystävyytemme ajan tasaisesti kasvaessa, ei se olisi totta. Uskon, että ajoitus, kuten kaikki muukin, on mennyt juuri kuten sen on pitänytkin. Rakastuimme loppujen lopuksi yllättäen, melkein kuin vahingossa, vaikka toisaalta se saattoi olla vain väistämätöntä. Se kaikki tapahtui juuri ennen teinivuosieni loppumista, ja laskettakoon siksi edelleen teinirakkaudeksi.

Voisin kuvitella, että olisin voinut kasvaa tässä ajassa muutenkin itsevarmemmaksi. Tiedän, että olisin edelleen itsenäinen, rohkea ja pehmeä, kuten ennenkin rakkauttamme. Se, mitä en siltikään kiistä on se, että olen enemmän, onnellisempi, kauniimpi ja toiveikkaampi hänen kanssaan. Kun saan olla hänen upeimpansa ja ihaninta, mitä hän tietää, muistuttaa se minua kaiken hälyn ja kiireen keskellä siitä, mitä minussa on. Muistan katsoa vähän totuudenmukaisemmin, saan elää vähän lempeämmin, kun tiedän, mitä kaikkea minussa voi nähdä. Hän kohtelee minua tavalla, jonka ansaitsen, ja vielä sitäkin anteliaammin. Se on tapa, josta voin ottaa mallia, ja joka johtaa siihen, että muistan useammin sen, mitä ansaitsen niin itseltäni kuin muiltakin. 

Ajattelen teinirakkauteni olevan niin hieno asia, että annan sen kasvaa elämäni rakkaudeksi. Saakoon se muuttaa elämääni loputtoman pitkään.

4 kommenttia: