sunnuntai 14. toukokuuta 2017

OLEMME TOISIAMME VARTEN


Mitä ykseyteen ja yhteyteen tulee

me tarvitsemme toisiamme.
Tarvitsemme toisiamme niin pienessä kuin suuressa,
selviytyäksemme ja pärjäksemme arjessa
jotta saisimme kosketusta, hellyyttä, läheisyyttä, empatiaa, ymmärrystä, kannustusta ja rohkaisua
niin, että voisimme tulle haastetuiksi, koetelluiksi ja siten vahvistua ja varmistua
ja ennen kaikkea - jotta voimme muuttaa maailmaa

eikä siihen kukaan yksin pysty.


 Asian kääntöpuolella lienee se, kaikessa kauneudessaan ja hirvittyvyydessään,
että

meidän on oltava toisiamme varten.
Me olemme toistemme omia ja siten on meidän siis huolehdittava toisistamme, ajateltava toistemme parasta, oltava herkkiä ja lempeitä, lämpimiä ja pehmeitä, uskallettava nostaa muita ylemmäs, tultava lähemmäs, pidettävä kiinni ja uskoa hyvyyden olemassaoloon. 

Se näkyy pienessä ja suuressa,
se toisiamme varten oleminen.
Ei muita varten oleminen,
sillä asetelma ei ole me ja muut, vaan me ja toisemme, jotka ovat meidän

ja suojelemme omiamme, kun suojelemme toisiamme,
kun puolustamme heikoimpia
arjen valinnoissa, yhteiskunnallisesti, siinä, mitä puolestapuhumme, mitä sanoja käytämme, ja milloin.

Se on kaikkein vaikeinta ja kauneinta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti