maanantai 19. kesäkuuta 2017

KESÄKÖ



On ollut raskasta. Joskus kuvittelen, että 
en tiedäkään mitä

Onneksi on niin kauniiden kukkien varjossa kahvihetkiä, kun mieli ei pysy oikeissa asioissa, tai asioissa ollenkaan, ja kun silmien pielissä painaa väsymys.


Ennen, kuin raskas alkoi, kun kesäni ja vuoteni olivat elämäni keveimpiä ja pelkkää kihisevää iloa, nojailin rakaani kainalossa kirsikkapuiden alla,


join teetä lämpimässä, joskin pilvisessä


ja viihdyin hänen seurassaan.


Kun yllätykset lähtivät liikkeelle, 


virkkasin vimmatusti, itkeskelin, lepäilin, hanskasin miljoonaa asiaa.


Viipyilin tuulensuojassa omani poskella.

Kriisimme on kulkenut myös Helsinkiin, joka on onneksi ystäviä täynnä, ja pulliakin löytyy.


Iloisia kukkia ja keltaiset kynnet - sillä niistä saa voimia arkeen, kesää elämään.




Kävin Tallinnassa valmistumassa, viihtymässä kattohuoneistossa, syömässä aamupalaa.


Nuuhkin silmilläni kauneimmat kukat,


joimme viiniä, söimme kirsikoita.



Aprikoosit ja lempihamonen,
kiitos.


Ilta-auringon säteet kutsuivat lenkin kautta uimaan.


Matkalla haistelin jokaisen tuoksuvan syreenin ja alppiruusun,


pussasin ihana uimaretken ystävän,



joimme ylitsekuohuavan kotitekoisen oluen,
ja
pulahdin
kolmesti.

Uusia päiviä odotellessa, auringosta kiittäen,
Kerttuli