tiistai 5. joulukuuta 2017

PERSIMONPUUN KATVEESSA

Täällä persimonpuiden oksat notkuvat, lehdettöminä ja karuina, hullunkurisina ja painavina hedelmiensä tähden. Jotkut persimonit ovat rapeita, toiset tuntuvat suussa limaiselta ja makealta, eräät taas jättävät suuhun karhean, karvaan maun ja olon. 

Ostan myös aina Sisiliasta tuotuja appelsiineja, sillä ne ovat meheviä ja mehukkaita, sotkuisia kuoria, mutta niin maukkaita, että siedän roiskeet ja tahmaiset sormet. 


Olen kutonut kestääkseni kiirettä ja oivaltanut, että on, vasten kaikkia vaistoja, tehtävä aikaa hitaalle ja kiireettömälle. Aina, kun aikataulut tuntuvat valtaavan koko elämäni kiireellä, on minun pysähdyttävä. Oltava paikoillani. Hengitettävä hitaasti. Kirjoitettava käsin ajatusten virtaa. Luettava rohkaisua ja kuunneltava. Olla ihan hiljaa kahvilla. Vain siten, lisäämällä näennäistä loputonta tekemistä vastoin aikatauluihinsa vielä lisää tekemistä, tai siis, aikaa tekemättömyydelle, voi suoriutua muusta. Tämä johtunee siitä, ettei se tehtävä tekemällä lopu, mutta puhtinsa sillä kyllä kadottaa. Siispä vaaliakseen itseään ja jaksamistaan, on tasapainotettava tahtia. Niinpä joinakin aamuina juon stressini vastalääkkeeksi hitaan teen, syön suklaapalan, kävelen salille ja kuvaan muutamaa lehteä matkalla. Vasta sen jälkeen avaan tietokoneeni. Joinakin päivinä olen silti stressaantunut, mutta ainakin toisinani olen virkistynyt ja levännyt, ja jaksan istuskella ruudun äärellä lukemassa ja näpyttelemässä.


Viikonloppuisin koetan pyhittää aikaa hauskalle ja rauhalliselle. Olen yrittänyt päästä aina torille ja kauppahalliin, parhaille capuccinoille ja mielentilaan, jossa maltan vain makoilla. Yritän kerätä puhtia tulevaksi viikonlopuksi niin, että malttaisin pitää perjantain vapaana ja käydä museossa ja viinillä.

Odotan joululomaa erityisellä tunteella. En ole ennen ollut näin kauaa näin kaukana. Halajan jo kotioloihin ja rakkaiden luo, vaikka paluu herättääkin hassuja mielialoja. Totta kirjoittaakseni, on myönnettävä, että vaikeutta lisää se, että kaikki tuntuu nyt olevan yhtaikaisesti liikaa ja liian vähän, enkä ole täysin mukavasti missään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti