keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Tapoja tuntea itsensä uudeksi

Leikkasin otsatukan kerran, kun tunsin tarvitsevani sellaisen olon, että olin jotenkin uusi.


Aluksi siitä tuli tuollainen, sitten vähän lyhyempi. Se tuntui uudelta suunnilleen viikon, minä aika samalta. En oikeasti usko, että millään nopealla tavalla voi tuntea itseään uudeksi. Hiuksia tai vaatteita voi muuttaa, mutta sisin on edelleen sama. On silti pieniä juttuja, tapoja hoitaa itseään, joilla minä tunnen säännöllisesti tekeväni hyvää, uutta.

Rasvaan kädet. Kuorin jalkapohjat.  
Syön pullan tai jätän syömättä päivästä riippuen. Työskentelyn lomassa kävelen ja venyttelen hetken. 
Kirjoitan heti herätessä käsin paperille kaiken, mikä minulla on mielessä.
Tuoksuttelen eteerisiä öljyjä.
Pysähdyn ja katson, jos näen erityisen kauniita asioita: kiviä, puita, kukkia tai kotiloita.

En keksinyt muita. Nuo ovat ne tavat, joilla virkistän itseäni päivittäin tai viikottain. Nuo on ne jutut, jotka tekemättä jättäessäni tunnen itseni vanhentuneeksi ja rupsahtaneeksi. Pintaa syvemmältä itseni uudistaminen tapahtuu aina paljon hitaammin. Uskon silti, että sitoutumalla hellimään tätä itseäni, teen hyvää ja uutta pienoinen askel kerrallaan. Ja otsiskin on ihan kiva, vaikkei se ole enää uusi (enkä minäkään).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti