sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Nektariinikausi

Kun muutin tänne rakkaimpani kanssa, oli nektariinejen ja persikoiden kausi. Vesimeloninkin kausi se oli - istuimme alusvaatteisillamme, hikisinä auringon polttavasta kuumuudesta, keittiön pöydän ääressä, ilmastointilaitteen alla syömässä sipsiä, vesimelonia. Se aika maistui myös keltaiselta greippimehulta, niin kirpeältä, että kieltä kipristi.

On ollut jännittävä vuosi. Syksyllä, keväälläkin, koin riittämättömyyttä yliopisto-opintojeni suhteen. Yllätyin kaiketi siksi, että olin ajatellut, tultuani tähän tutkintoon hyväksytyksi, että sellaisen aika olisi ohi - olihan hyväksyntä ollut mielessäni miltei mahdottomuus. Kaiketi vasta se, että olisin ohjaajani ja yliopiston puolesta saanut jäädä tekemään väitöskirjaani, valoi minuun vähän uskoa.

Kesän kynnyksellä olen uppoutunut töihin, liiaksikin, sillä välillä iltaisin suljen tietokoneen, rojahdan sängylle, enkä väsymykseltäni keksi mitään sellaista tekemistä, joka saattaisi olla hauskaa tai rentouttavaa. Olen kuitenkin joogannut joka päivä ja vaikka se taittuukin rutiininomaisesti, on se rutinoitunut ja hieno hengähdystauko.

En tiedä, mitä syksyllä teen. Kirjoitan lopputyötäni, eikä minulla ole enää kiire, sillä en päässyt kumpaankaan haluamaani tohtoriohjelmaan. Odotan enää yhtä hakemusvastausta tulevaksi, harjoittelupaikkaan liittyvää, mutten tiedä sekottaisiko vai helpottaisiko myöntävä viesti tilannettani. Yritän kovasti muistaa, ettei mikään skenaario, Suomeen palaaminenkaan, ole toivoton, ei toivoton eikä huono.

Harjoittelen sitä, etten liiaksi kyynisty, kun asiat menevät toisin, kuin olen toivonut. Se haastaa minua. Uskon, että pitkällä tähtäimellä tämäkin tilanne vai kääntyä kauniiksi, mutta epäonnistumisen hetkinä taipumukseni on synkkyyteen ja ylitöihin. Toisaalta voi olla niinkin, että murehdin asiat yhdellä kertaa perusteellisesti alta pois ja olen vasta sen jälkeen avoimempi valoisille tulevaisuudenkuville. Tunnen nimittäin säteiden tulevan.

On taas nektariinikausi. Torilta saa persikoita tusinoittain erilaisissa väreissä ja monissa muodoissa. Nektariiniin haukatessa valuu mehua pitkin leukaa, enkä tiedä makeammasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti