torstai 5. heinäkuuta 2018

Parhaita asioita Italiassa asumisessa juuri nyt

Syksyllä yllätyin siitä, etten rakastanutkaan Italiassa, tai Firenzessä, asumista. Olin ollut aivan varma siitä, että tämä olisi minulle oikea paikka, jopa pidemmäksi aikaa. Kun alkuvuodesta muutin etäämmäksi keskustasta, pienen kukkulan varrelle, aloin pitää täällä asumisesta vähän aiempaa enemmän, mutta olen helpottunut, ettei minun tarvitse jäädä tänne.
















On silti joitakin asioita, jotka ovat täällä upeasti. Asioita, joita minulla jää ikävä. Erityisesti esimerkiksi oliiviöljy. Se on niin väkevää, paikallista, vastapuristettua, kerrassaan herkullista. Lorautan sitä kaikkeen, upotan siihen leivät. Toinen asia on juuri nyt kukkivat laventelit. Ne tuoksuvat. Ne ovat laventelin värisiä, täynnä perhosia ja mehiläisiä. Viikunapuutkin ovat herkkiä ja hienoja - en ole nähnyt vastaavaa.

Sanomattakin selvää on se, että pizza täällä on vertaansa vailla. Alle vitosen, rapeaa, hapanjuureen leivottua, makealla tomaatilla päällystettyä, keskeltä vähän vetistä. Suosikkipizzeriassani minut tunnetaan jo hyvin ja pöytään kannetaan aina talon tulista öljyä, johon dipata rapeat reunat.
Olen myös oppinut pitämään pastasta - se on tuoreena napakkaa ja suussasulavaa, aina tuoreiden ja maukkaiden kastikkeiden kanssa tarjottua. Parhaassa paikassani sitä saa vitosella, sen seuraksi upean tiramisun kahdella eurolla, kahvi puolikkaalla. 



Torilla on aina vilkasta ja värikästä ja mieletön valikoima ihania, mehukkaita, tuoreita hedelmiä ja vihanneksia. Saamme ruokapiiristä lähellä kasvatettuja kasviksia viikottain - napakoita, pikkiriikkisiä kesäkurpitsoja kukkineen, hassuja, päärynän muotoisia tomaatteja, valtavia pinaattikimppuja.

Tärkeimpänä kaiketi on mainittava, että minulla on todella, todella empaattisia, viisaita ja hupsuja ystäviä täällä. Heitä minulla jää ikävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti